maanantai 23. helmikuuta 2009

Sunday afternoon

Tänään ohjelmassa oli jälleen kerran naapurivisiitti. Meidät kutsuttiin sinne syömään! Ja voi miten ruoka olikaan hyvää! Naapurinmies on ihan ihmeellinen, sillä oli joku kikka, miten pakastemaissi maistui ihan TUOREELLE! Lisänä oli hyvää viiniä (eikä siitä tullut edes migreeni) ja ennenkaikkea mitä parhainta seuraa. Kiitos vaan Jessica, oot paras! Ja koska en koskaan osaa mennä moiseen sosiaaliseen tapahtumaan tyhjin käsin, tein kielloista huolimatta jälkkäriksi suklaakakkua. Ohje siihen löytyi alunperin täältä. Jessica oli myös pyöräyttänyt kakun, se oli sellaista ihanaa mansikkakakkua, joten meillä oli sitten kakkubileet. Pikkutiikeri, joka sai maidon takaisin ruokavalioon, on ihmeissään, kun saa syödä niin monenlaista. Ja minäkin, kun kaikki tuntuu olevan niin helppoa ja yksinkertaista.



Kahden suklaan kakku

Pohja:

200 g Digestive- keksejä
75 g voita

Tumma täyte:

3 liivatelehteä
200 g tummaa suklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
4 rkl tomusokeria
2 1/2 dl Flora vispiä

Vaalea täyte:

4 liivatetta
n.200 g valkosuklaata
2 1/2 dl Flora vispiä
1 prk vaniljarahkaa

Muokkasin hieman alkuperäisestä ohjeesta. Hyvää siitä tuli silti! Hyydytin yön kylmässä, ja koristelin kinuskikastikkeella hieman ennen kun lähdettiin sitä paikanpäälle kiikuttamaan. Maistui myös lapsille!



On se vaan niin uskomattoman rentouttavaa ja mieltä virkistävää viettää aikaa ihmisen seurassa, joka oikeasti ymmärtää. Ei tarvitse sanoa kun puolikas sana, ja toinen tajuaa mistä puhut. Voi olla kaikessa rauhassa oma itsensä, ja tietää että toinen hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. En tiedä, voinko ikinä olla tarpeeksi kiitollinen ihanista ystävistä, joita minulle on siunaantunut. J:n kahvipöytäpsykologin (tai tässätapauksessa kaakao-) vastaanotto on pitänyt minut aika hyvin järjissäni tämän hektisen arjen keskellä. Joten kiitos vielä, tiedän että kuitenkin luet tämän ;)



Päivän kääntyessä illaksi kaivoimme karaokevehkeet esiin, ja eikun laulamaan! Tytöt olivat ihania kun yhdessä mikrofonia pidellen lauloivat biisin Pikkuveli.


"pysy aina pikkuveljenä, ja lintuna.."

Mutta kertakaikkiaan oli mukavaakin mukavampi sunnuntai! Nyt on akut ladattuna uutta viikkoa varten. Mitähän sitä oikein tekisi..?

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Tikerryttävä persoonallisuustesti

Testi sanoi näin:

"Olet ulospäin suuntautunut, ja ystävällinen. Haluat tehdä parhaasi ihmissuhteissa, ja toisinaan toisten odotusten täyttämisen tarve muodostuu sinulle ongelmaksi. Sinulla on ihanteita, ja tunnet lojaalisuutta työnantajaasi ja perhettäsi kohtaan. Saatat luoda ihanteestasi itsellesi jopa epätodellisen mielikuvan. Haluaisit myös toisten suhtautuvan sinuun samoin. Tilanteet, joissa ei ole tarkkaa järjestystä, tuntuvat mielestäsi kaoottisilta. Tarvittaessa ohjaat asioita oikeaan suuntaan, mutta et vaadi päätösvaltaa yksin itsellesi. Ihmistyypilläsi on taipumus olla hieman liian kova itselleen, varsinkin jos oma suoriutuminen ei vastaakaan odotuksia. Kerrot muille avoimesti päämääristäsi, mutta johtotehtävissä saatat vaatia toisiakin toimimaan juuri sinun tavallasi. Kaltaisesi ihmiset saattavat helposti suuttua, varsinkin jos kokevat itse olevansa oikeassa ja toisten väärässä. Joudutkin tämän takia hillitsemään tunteitasi ja katsomaan asioita faktoina ottaaksesi etäisyyttä. Halusi auttaa toisia on niin voimakas, että saatat huomata tekeväsi paljonkin tarpeetonta työtä toisten puolesta. Varsinkin, jos tällaista ei arvostetakaan, turhaudut helposti. Sinun on vaikea sanoa ei, ja jos et pidä huolta elämästäsi, saattaa burn-out olla väijymässä sinua. Sovellut parhaiten ammatteihin, joissa voit puhua ihmisten kanssa kasvotusten. Valmentaja, myyntitykki, haastattelija, näyttelijä ovat sopivat ammatit. Jos joudut työssäsi hoitamaan matematiikkaa tai talousasioita, olet jatkuvasti poissa rytmistä. Olet lahjakas organisoimaan, motivoimaan, johtamaan ja opettamaan ihmisiä. Mutta älä ota näitä lahjojasi itsestäänselvyyksinä. Rakenna työsi puhetaitosi, empatian ja harmonian perustalle, niin olet onnellisimmillasi. "

Aijjaa. No osuhan se.

Testaa itekki!

Such is life

Ollaan tehty vaikka mitä viimeaikoina. Ompelukuvia, korttiaskarteluja, taikataikinamuovailuja. Kyläilty, ajeltu bussilla ihan vaan katsellaksemme maisemia. On ollut paljon mukavia päiviä ja iloisia uutisia lähipiiristä... :)
Blogin suhteen olen miettinyt, pitäisikö kirjoitella osa myös englanniksi. Ihan jo siksi, etten ole päässyt käyttämään sitä pitkään aikaan, ja en halua, kielitaitoni ruostuu lopullisesti.








Enkä ole edes muistanut kertoa, että meillä asuu lintusia. Ne ovat seeprapeippoja, ja ihan hirveän ihania. Katsokaa vaikka.



Ressukoilla ei ole vielä edes nimiä. Miksiköhän niitä kutsuisi?

lauantai 21. helmikuuta 2009

Taikakaakao

Minulla on maailman parhaimmat naapurit. Ihan vieressäni asuu yksi ehdottomasti parhaimmista ystävistäni kera miehensä ja lastensa. Meillä on tapana viettää aikaa yhdessä, tehdään retkiä lasten kanssa, käydään kirppareilla tai kaupoilla, pidetään lettukestejä tai ihan vaan istutaan iltaa yhdessä. Siellä käydessäni talon isäntä on usein tehnyt meille ihanaa kaakaota, ja siitä inspiroituneena oli pakko hankkia kaakaotarpeita kotiinkin.



Iittalan ihanat Taika-sarjan mukit ovat kooltaan juuri täydellisiä tähän. Tehdään siis kuumaa kaakaota jonka sekaan on lorautettu sopiva määrä vaikkapa Baileyssiä. Päälle vähän kermavaahtoa, tummaa kaakaojauhetta ja mariannemurskaa. Nam!

tiistai 17. helmikuuta 2009

Vauhdikas viikonloppu

Meillä oli ihana viikonloppu!
Ensinnäkin, Pikkutiikerin maitoaltistus sujuu mainiosti. Oireita ei ole tullut ensimmäistäkään, edes yhtään lievää! Tyttö on tohkeissaan siitä, kun saa maistella kaikkea uutta, ja minä siitä, miten ruoanlaitto on helppoa. En vaan jotenkin pysty sisäistämään sitä, että maitotuotteita voi neiti todellakin syödä ja voin tehdä huoletta samaa ruokaa koko sakille. Ihmettelen asiaa edelleen ääneen monta kertaa päivässä. Ja tälle tuskin tulee ihan heti loppua :)
Toisekseen, meillä kävi harvinaisia vieraita. Tätini Kuopiosta hyppäsi perjantaina junaan ja matkusti meidän luoksemme tänne kauas etelään ;) Olen asunut omillani nyt 10vuotta, ja ensimmäinen kerta kun saimme hänet luoksemme ihan yöksi asti! Häntä saamme kiittää, tai syyttää ;) kirppishurahduksestani. Silloin aikanaan, kun kirppikset eivät vielä olleet muotia, kolusimme tuon savon sydämen kirpputorit useasti ja suurella hartaudella. Siitä se sitten lähti :) Nykyisin teen suurimman osan hankinnoistani siis juurikin kirpputoreilta, niin vaatteet kuin huonekalutkin. Tyttäreni on puettu vauvasta lähtien kirppislöytöihin ja parhaat lelut ovat myöskin kirppikseltä.
Siispä, vietimme lauantain kaupungilla kierrellen. Yhdeltätoista olimme ensimmäisellä kirppiksellä, kotona takaisin puoli viiden maissa. Joukkoon mahtui myös ihana askartelukauppa kalevassa ja indiska sekä kahvittelutuokio Stockmannilla. Pieni tyttäreni on selkeä shoppailufriikki, hän käveli koko päivän mukisematta vähääkään! Ja koska aika loppui lauantaina kesken, jatkoimme kirppiskierrosta sunnuntaina. Löytyi vaikka mitä kivaa :) Täytyy kuvata löydöt myöhemmin, ne ovat niin kivoja, että ne on pakko esitellä ;)
Kävimme myös syömässä ravintolassa nimeltä Pancho Villa. Uusi tuttavuus minulle, mutta ihan positiivinen mieli siitä jäi. Olen allerginen paprikalle, niin chilille kuin tavallisellekkin ja mustapippurille joten tuliset ruoat eivät sovi minulle, eivät myöskään vaikka olisivat kuinka "mietoja tulisia". Jotenkin olin ajatellut, ettei se ravintola ole minua varten. Söin ihanan leivän possunfileellä ja sienikastikkeella sekä rehuilla. Ja voi, kuinka se oli hyvää!
Jälkkäriksi tein kotona porkkanakakkua, löysin vielä ohjeen ilman kananmunaa, joten pikkutiikerikin sai maistella. Se oli ihan superhyvää, joskin hieman "mureaa" ja siitä ei tullut yhtä kaunista kun sillä ohjeella millä yleensä porkkanakakun teen. Mutta maku ennenkaikkea, eikö?

Mutta jäi kyllä niin hyvä mieli viikonlopusta, että taas jaksaa pitkään tätä arjen pyöritystä. Kunpa vielä Manke muuttaisit tänne meidän iloksi Tampereelle! :)

perjantai 13. helmikuuta 2009

A whole new world

Eilen oli hyvä päivä.
Raahauduttiin ylös tytön kanssa aamuseitsemältä. Syötiin rauhassa aamupala ja katsottiin lastenohjelmia. Laiska, mutta jännittynyt aamu.
Huristeltiin bussilla keskustaan tapaamaan allergialääkäriämme, edessä oli kauanodotettu maitoaltistus. Mukana oli purkillinen oikeaa banaanijogurttia sekä eväät, varmuuden vuoksi. Aikaa altistukseen piti varata 3-4tuntia.
Kaikki oli kunnossa Pikkutiikerillä, iho oli kylläkin kuiva (niinkun yleensä aina vaikka kuinka rasvaisi) mutta ihottumia ei ollut. Ensimmäistä kertaa tarkastettiin myös korvat putkien irrottamisen jälkeen, ja ei ollut edes tulehdusta. Mahtavaa! Josko korvakierre olisi vihdoinkin takana..
Pikkutiikeriä jännitti. Hyppi edestakaisin pitkin huonetta ja tuskin malttoi olla paikoillaan edes sen aikaa, että sai ensimmäiset lusikallisensa jogurttia. Se oli kuulemma HERKULLISTA! :) Enkä ihmettele yhtään.
Oireita ei koko altistuksen aikana tullut Yhtään. Ei pienenpientäkään näppyä tai vatsakipua. Siispä päädyttiin siihen tulokseen, että jatkamme maitoaltistusta kotona seuraavan viikon ajan. Uskomaton tunne! Saamme siis käyttää maitotuotteita normaalisti ainakin seuraavan viikon! Olen innostunut, jännittynyt ja hieman hermostunut. Miten kaikki sitten onkaan Helppoa! Kananmuna ja muut yksittäiset ruoka-aineet ovat edelleen pois ruokavaliosta, mutta tuo maito tekee jo paljon, sitä kun on Jokapaikassa! Viikonloppuna aiomme herkutella. Tänään haetaan neidille juustohampurilainen, ja lauantaina leivomme pizzaa. Ja kirppiskierroksella lauantaina varmaan menemme käymään jätskibaarissa. En tiedä kumpi on enemmän innostunut, minä vaiko pikkutiikerini. :)
Maidollinen maailma ihmetyttää pientä. Pitkään täysin maidottomalla ruokavaliolla ollut tyttöseni pääsee kokeilemaan täysin uusia makuja.

Kävimme eilen altistusreissulla kiertelemässä myös kaupungilla. Sattumalta osuttiin yhtäaikaa keskustaan penkkariajeluiden aikaan. Tämä oli ensimmäinen kerta pikkutiikerille, kun näkee moisen hömpötyksen. Ihmettely oli suuri. "Miksi nuo huutelee jotain ja miks ne ei oo auton sisällä?" Ihastus kuitenkin valtasi, kun pääsimme lähemmäksi ihastelemaan naamiaisasuja. Karkkiakin hän keräsi pienet taskunsa pullolleen ja annoin jopa hänen syödäkkin pari, vaikkei ollut edes karkkipäivä. Erikoistapaus, sanoin.

Olin luvannut jotain pientä tyttöselle yllätykseksi erinomaisesta reippaudestaan ja hienosti menneestä reissusta. Hennesiltä löytyi ihanat pipo ja hanskat alesta, vieläpä tarjouksella ota kaksi, maksa yksi. Hintaa näillä ihanuuksille tuli yhteensä 2e. Myyjäneidin antama -20% kuponki ja 10e:n lahjakortti päästiin myös käyttämään, löysin sieltä aivan uskomattoman ihanan mekon, ja mikä parasta, puoli-ilmaiseksi! Se on vähän sellainen liivimekon tapainen ihanuus, ihanteellinen arkikäyttöön, asusteilla, kengillä, laukuilla, koruilla jne menee myös juhlavampaan. Aivan uskomattoman monikäyttöinen ja ennenkaikkea KAUNIS vaatekappale. Kuvaan löydöt myöhemmin, sillä oma koneeni on rikki, enkä jaksa alkaa säätää vieraalla koneella, hyi

Ihana päivä, ja hyvä mieli! :)