tiistai 23. kesäkuuta 2009

The sweet hell within.

Elämäni rankimpia aikoja läpikäydessäni tein itselleni lupauksen: To live happily ever after.
Lupasin itselleni, että vaikka kuinka näyttäisi kamalalta, etsisin jokaisesta päivästä jotain kaunista ja hyvää.
Jotain joka saisi edes pienen osan minusta onnelliseksi.

Se ei ollut edes vaikeaa. Pienenpienet asiat. Tytön halaus ja hymy, tuuli, se miten joku hyppää lätäkön yli kaupungissa tai vilkuttaa ystävälleen. Niin niitä vaan alkoi löytyä, ja sitä ei voinut kuin ihmetellä elämän kauneutta.

Ne pahat ja synkät ajat ovat ohi ja uusi elämä on jo hyvällä mallilla. En silti halua unohtaa tuota lupausta. Hukata kaikkia kauniita asioita joita ei vaan näe kun on olevinaan niin kiire.
Tässä eräänä kauniina päivänä hain tytärtäni hoidosta. Päiväkodin edessä oli muovipussi jota tuuli tanssitti. Kieputti ja pyöritti. Tuli aika elävästi mieleen eräs elokuvista joista tykkään kovin. American Beauty.

Katsokaapas tämä täältä ja tiedätte.

Puhuin myös erään ihmisen kanssa tässä yhtenä yönä pitkään. Tuli äärettömän hyvä mieli. Hämmentynyt, kyllä sekin, mutta ehkä hyvälläkin tapaa. Luulen, että tunnistat itsesi tästä jos tätä satut lukemaan. Kiitos. Se oli ehkä pieni hetki tähän kaikkeen verrattuna, mutta sai minut hymyilemään. Nyt tiedän, että en ehkä olekkaan yksin.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Juhannus 2009

Minun juhannukseeni on perinteisesti kuulunut mökki, sauna ja illalla istuskelu rannalla nuotion ääressä. Tänä vuonna oli toisin. Vietimme juhannusta Pikkutiikerini kanssa kaupungissa. Etukäteen olin kauhuissani jo pelkästä ajatuksesta. Juhannuksemme olisi ollut melkoisen hirveä, ellei oltaisi saatu vieraaksemme ihanaa Isosiskoani. Kiitos vaan sinulle :)

Sää suosi. Ilma oli kuin morsian.



Keräsimme kaikki omat kukkakimppumme. Ei niitä tyynyjen alle laitettu, mutta maljakoihin kumminkin. Omassa kimpussani oli lisäksi koivun oksia. Ihana tuoksu!







Juhannuskoivun virkaa toimitti Ikean seinätarroista kasattu puu. Tästä lähtien nukun yöni puun alla tuulen leikkiessä sen oksilla.



Juhannusaattona makoilimme sohvilla ja katsoimme elokuvia. Paikalla seuranamme pyörähti myös ranskalaisvahvistus joka toi tullessaan pullollisen hyvää viiniä ja karkkia! Oli varsin mukava ilta :)



Oli ihanaa viettää aikaa pitkästä aikaa kunnolla Isosiskoni kanssa. Juotiin litratolkulla teetä ja parannettiin maailmaa. Ja katsottiin leffoja. Ilkikurinen riiviö, nimensäveroinen kissaneiti Nasty piti myös huolen siitä että vipinää riitti.
Mukava juhannus. Erilainen, vähän surullinenkin. Mutta mukava. Ehkä ensi vuonna on tiedossa jotain ihan erilaista.... ;)
Jäi hyvä mieli. Kiitos sisko, olet rakas!





Ajoittain täällä tarkeni myös ilman villasukkia.




keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Home sweet home

Mistä on tiikeriperheen koti tehty?
Kynttilöistä, kukkasista,
pienistä yksityiskohdista.

Kivistä, tyynyistä,
vanhoista huonekaluista.

Väreistä, valoista, varjoista,
pehmeistä tunnelmista.

Niistä on tiikeriperheen koti tehty.









































maanantai 15. kesäkuuta 2009

i'm never gonna dance again

Sunnuntaina heräsin kissan kehräykseen. Pikkuinen kiipeili selän päällä ja maukui pienellä äänellään. Ulkona oli harmaata ja pilvistä. Surkea ilma sanoisi joku, mutta minä rakastan sadetta. Tuulikin on ihana, kun se tanssittaa lehtiä ympäriinsä ja tarttuu hiuksiin. Jossain kuulemma oli ollut ukkonen yöllä, olisipa ollut täälläkin. Kynttilänvalossa olisi voinut katsella salamoita ja kuunnella jyrinää.

Pikkutiikerin kanssa kävimme juhlimassa entisen naapurinpojan syntymäpäiviä. Entinen elämä siellä tuntuu niin vieraalta ja kaukaiselta. Vielä meidät kutsutaan juhliin mukaan ja muutenkin olemme tekemisissä, lasten takia, ja vähän muutenkin. Jotkut välttelevät kysymästä mitä kuuluu, ja juttelevat sen sijaan säästä ja lasten lomista. Eivät he tiedä, että olin muuttoa odottanut jo pitkään ja että koti siellä tuntui lähinnä vankilalta. Yksi rakkaimmista ystävistäni sen sijaan tietää mitä ajattelen, vaikka en edes mitään sanoisi. Kiitos vaan Jessica R, olet korvaamaton :)

Illalla tyttö halusi vaahtokylpyyn. Kissa kiipeili vieressä ihmettelemässä ja yritti kalastaa pikkuista leludelfiiniä. Vaahto tarttui tassuihin ja pikkutiikeriä nauratti kissan touhut. Iltapalaksi tehtiin paahdettuja kolmioleipiä ja teetä.



Tämäkin aamu alkoi sateisena. Keittiössä join teetä sinisestä taikamukistani ja katselin vesipisaroiden valumista ikkunaa pitkin. On ihan pakko hehkuttaa yhtä biisiä jonka olemassaolon muistin spotifyn ansiosta taas pitkästä aikaa. Kuunnelkaapa.



Voi luoja. Ihana biisi, ihana ääni. Ihana ihana ihana. Kannattaa tutustua Seetherin tuotantoon muutenkin. Loistavaa settiä. Ja tuo ääni! Melkein vetää vertoja tuon rakkaan tulevan aviomieheni, Marilyn Mansonin ihanaiselle äänelle...... ;)

Mutta vaikka laulu sanoikin noin, niin kyllä minä tanssin. Sateessa ja paljain jaloin. Ja nautin joka sekunnista.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Täällä taas!

Tauon jälkeen tiikerityttö ilmoittautuu. Syynä blogihiljaisuuteen oli melkein kestämätön nettikatkos jonka taas aiheutti ei ollenkaan niin kestämätön muutto. Pikkutiikerin kanssa asumme tätänykyä ihanaisessa kaksiossa kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Lattiat eivät ole puuta, mutta lautalattiaa jäljittelevää laminaattia, omaa pihaa ei ole, mutta mukava lasitettu parveke, josta kesän kunniaksi löytyy myös nättiä kukkasia ja puiset pihakalusteet.
Ihana oma koti. Ihana elämä. Tässä ja nyt on kaikki mitä voi toivoa.
(pieni halaus silloin tällöin ei tosin haittaisikaan.. :) )

Laatikoiden keskellä, elämän pyörityksestä ihmeissäni yhtenä iltana pysähdyin. Kuulin kappaleen joka sai melkein sukat pyörimään jaloissa. Auringonsäteet pilkisti verhojen raoista ja aloin väkisinkin hymyilemään. Kiitos Koop ja Anna. Olette loistavia.



Tänään ei tämän enempää, alkaa olla tiikereitten nukkumaanmenoaika. Loppuun kuitenkin heitän runon joka melkein repii sielun kappaleiksi, kun se on niin ihana. Olkaa hyvät, nauttikaa.

"Riisuudu!

Revi rikki vaatteesi, olivatpa ne sitten
silkkiä tai säkkikangasta.
Revi ne rikki pala palalta,
kunnes seisot alastomana
ihmisten ja auringon edessä,
sillä niin olet sittenkin kaikkein kaunein!
Soita viuluasi,
anna sen kielten kaikua,
anna niiden helistä ja pauhata!
Älä kätke sitä!
Älä panttaa sitä!
Älä vaihda sitä salkkuun tai piilota
sitä siloisen silinterin alle!
Ei,
Soita kauneinta säveltä mitä osaat.
Soita, soita!
Surullista tai iloista,
raskasmielistä tai raisua,
mutta soita!
Ja viis siitä, vaikka kielet katkeavat.

Pelottaako sinua?"

-Tito Colliander-