Neuletakin tuunaus!

Ostin tuossa päivänä eräänä kirppikseltä Nupulle neuletakin. Jonkun itse tekemä, tosi siistiä jälkeä ja aivan ihananpehmeää lankaa. Rinnukseen oli ommeltu oranssi kukkanappi, joka ei kuitenkaan aivan minun silmääni miellyttäny. Ratkoin sen sitten irti, ja kaivelin ompelulaatikkoni kätköjä. Sieltäpä löytyikin söötti Hello Kitty aiheinen kangasmerkki joka sopi kuin nakutettu neuletakin kylkeen. Ompelinpa sen sitten siihen. Tämmöinen siitä sitten tuli.

Aika ihana! :)

Pitkästä aikaa.

On kulunut jo (liiankin) Pitkä tovi siitä kun viimeksi kirjoitin. Elämä on vienyt niin kovaa tahtia, että aikaa tälle ei ole löytynyt. Enkä ole sitten väkisinkään alkanut kirjoittaa. Pääsääntöisesti meidän perheen elämää tahdittaa nyt 5.6.2012 syntynyt pikkutyttö. Olen äitiyslomalla, ja eletään siis vauvantahtista arkea. Ilokseni imetys sujuu enemmän kuin hyvin, tyttö kasvaa kovaa tahtia ja on varsin tyytyväinen vauva. Rintaraivareilta ei olla vältytty, mutta alkuhämmennyksen jälkeen siitäkin selvittiin. Ensimmäinen kokonainen nukuttu yökin on takanapäin! Pienen vauvamme myötä olen päässyt taas sisälle ihanaiseen lastenvaatemaailmaan! Pikkutiikerille, joka nykyään on jo reipas koululainen, pieneksi jääneitä vaatteita on isot kasat varastossa, ne ovat ahkerassa käytössä, mutta myös uusia löytöjä on tehty. Pääasiassa kirppikseltä, mutta jotain myös on ostettu uutena. Facebookin myötä shoppailu on kummasti helpottunut, kirppispalstaa voi selailla omassa keittiössä teekupposen ääressä ja tehdä hyviä löytöjä, jos on nopea. Nyt saa sitten ostella sekä ihanan pieniä vauvanvaatteita että isompia koululaisen vaatteita! Nuo isommat koululaisen vaatteet vaan tuntuvat olevan kovasti kiven alla varsinkin kirppiksillä, kuluvatkohan ne käytössä niin ettei niitä riitä kiertoon vai mikä lienee syy? Nyt hakusessa Pikkutiikerille on koulua varten etenkin leggareita ja "pehmeitä" housuja, farkkuja neiti ei suostu pitämään. Löydöistä pääsen toivottavasti kertomaan lisää tulevaisuudessa ;)

Heaven.

Ennen oli näin:



Ei mennyt kuitenkaan sataa vuotta, kun tuli Eräs Torstai.

Nyt on tämä:



Minun oma Peikko <3

Vanha juttu.

Minulla oli synttärit helmikuussa. Sain lahjaksi jotain mikä kestää koko elämän.
Uuden tatuoinnin!
Idea oli muhinut mielessä jo pitkään. Viimeistely tapahtui tosin vasta paikan päällä.



Itse tatskaaminen ei taaskaan sattunut ollenkaan, vaikka sitä odottelin jo tällä kerralla. Olin kuullut juttuja että käden sisäpuoli olisi imakka paikka vaan eipä ollut. Vaivuin taas tuttuun ekstaasiin tatskakoneen suristessa. Se ääni on oikeasti ihan törkeän ihana!



Tatskani on siis Pikkutiikerin nimi ja syntymäaika, rannekoruna käteni ympärille kiedottuna. Ihana! Tätä voi sitten jatkaa, jos luoja suo ja saan joskus vielä lisää lapsosia.

Seuraavaa (lasta vai tatskaa?;)) odotellessa!

it's been a hard days night!

Ollaan vietetty pitkää viikonloppua Pikkutiikerin kanssa. Aloitettiin se jo torstaina, kun Poliisiopistolla oli turusta ratsupoliisit kylässä.
Pikkutiikeri ei oikein tiennyt mitenpäin olla, kun oli niin innoissaan. Enemmänkin tosin niistä hevosista, kuin poliiseista. Hälläväliä, sanoo äititiikeri, kivaa oli ja sai rapsutella uljaita hevosia ja nuuhkia hevosentuoksua. Mukavaa vaihtelua arkeen tämmöinen pieni tapahtuma! Kiitos vaan järjestäjille :)





Sitten suunnattiinkin kotiin hakemaan matkalaukut ja junalle. Suuntana oli Järvenpää jossa armas isosiskoni asuu. Mentiin kesälomailemaan siis ihanaisen siskoni luokse! Lauantaille oli luvassa myös sukujuhlat Mikkelissä, joten se hoituisi sitten samalla reissulla ja matka Mikkeliinkin sujuisi rattoisammin yhdessä.

Järvenpäässä vietettiin laatuaikaa, torstaina mentiin katsomaan siskon työpaikalla lomailevia lampaita jotka olivat erityisesti Pikkutiikerin mieleen. Niitä itikoita uhmaten rapsuttelimme aidan välistä ja Pikkutiikeri syötti niille "nurmikkoa" ja löytyipä taskuista leipäpalasiakin niille herkuiksi. Pienestä sitä ihmisen-(ja tiikerin)lapsi tulee iloiseksi.









Ihania eikö totta!

Isosiskolla oli myös "ihan pikkuinen parveke" jota Pikkutiikeri jaksoi ihmetellä.



Lauantaina sitten tosiaan hypättiin porukalla autoon ja suuntasimme kohti Mikkeliä. Eno täytti 60v, ja tarkoitus oli pitää hänelle synttärijuhlat yllätyksenä. Oli ihan mahtavaa nähdä hänen ilmeensä kun pihaan kurvasi auto toisensa jälkeen ja sukulaiset ilmaantuivat paikalle. Yllätys oli siis onnistunut! Minä sain elämäni ensimmäistä kertaa voileipäkakkua (joo, en tiedä miten oon siltä välttynyt tähän asti) ja se oli taivaallista.
Parasta oli kuitenkin se että sai viettää laatuaikaa sukulaisten kera. Meidän suvussa ei liiemmilti ole sukujuhlia nähty ja eipä ihan hirveästi tule yhteyksiäkään pidettyä perinteisiä joulukortteja lukuunottamatta. Siellä sitten istuttiin ja vaihdettiin kuulumisia. Hauskaa, miten sitä onkin aikaa mennyt. Ennen sitä oli pikkutyttö, ja nyt oltiin kaikki serkut aikuisia ja meilläkin jo omia lapsia.

Sunnuntaina nukuttiin puoleenpäivään, lämmitettiin aamusauna ja nautittiin lempeistä löylyistä vielä unenpöpperössä. Aamupala syötiin yhden pintaan ja sitten suunnattiinkin kirppikselle.


Pikkutiikeri keräsi pihalta muutaman kukkasen ruokapöytää sulostuttamaan!

Illemmalla suunnattiin rannalle, Järvenpäässä oli käynnissä festarit, Pop Circus, jossa oli jos jonkinlaista esiintyjää. Me saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mentiin leikkipuistoon jossa Pikkutiikeri sai leikkiä hyvän tovin ja me istuttiin karkkipussi kainalossa kuuntelemassa Happoradion ja PMMP:n keikat. Satanutkaan ei ollenkaan, joskin lämpimämpi olisi voinut olla. Kaiken kaikkiaan oikein mukava sunnuntai.

Kotiin tultiin tänään maanantaina. Kohta tästä saakin suunnistaa omaan sänkyyn oman peiton alle ja aamulla nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Kiitos siskolle ihanasta viikonlopusta, otetaan pian uusiksi :)

poliisi ajaa sinisellä autolla, uaaa..

Näin kesälomailun aikaan olis varsin mukavaa jos keksisi aina jotain kivaa tekemistä koko perheelle. Välillä se tuottaa ongelmia kun tuntuu että kaikki lähialueen puistoista lähtien on jo loppuunkoluttuja. Minusta ainakin olisi kivaa löytää uutta kivaa tekemistä kesän jokaiselle päivälle. (ja mielellään vieläpä ilmaiseksi, heh)

Tänään sitten lähdettiin Pikkutiikerin kanssa läheiseen Poliisimuseoon! Hervannassa, Duon kauppakeskuksen vieressä sijaitsevassa, poliisikoulun tiloissa sijaitseva museo on ilmainen ja kaikille avoin museo. Varsinkin pikkupojille ja muuten poliiseja ihaileville varmasti käymisen arvoinen kohde.
Pikkutiikeristä kivointa oli poliisiautot ja -moottoripyörät joita pääsi siellä tutkimaan. Lisäksi aseet olivat vähän pelottavia, mutta niitä piti myös ihmetellä. Vaihtuvana näyttelynä oli hauska poliisikoiranäyttely, jossa pääsi tutustumaan poliisikoirien elämään. Se olikin tehty lapsille sopivaksi, oli tutkittavaa ja sai katsoa ransun videon poliisikoirista. Taustalla välillä kuuluva ääninauha poliisin ja "rosvon" sananvaihdosta oli ajoittain hieman jännittävä, Pikkutiikerin veti ainakin hieman hiljaiseksi.

Kaikkein parasta poliisimuseossa oli kuitenkin lasten oma osasto. Siitä oli tehty poliisiaseman kaltainen leikkinurkka, jossa sai pukea ylleen ihka oikean poliisinpuvun, haalarin tai viitan, ja leikkiä! Siellä oli mm. magneettitaulu liikennepuisto teemalla, johon sai laitella liikennemerkkejä, autoja ja jalankulkijoita. Piirustusvälineet, värityskuvia ja kaikista parasta, poliisiauto ja tyrmä kaltereineen kaikkineen. Kaikki olivat siis vain leikkijöitä vaille! Mukava reissu oli, etenkin kun saimme koko museon vain itsellemme. Muita kävijöitä ei koko aikana ollut yhtäkään. Ei se nyt loppujenlopuksi niin ihmeellinen paikka ollut, mutta kyllä meidän päiväämme piristi kummasti, suosittelen muillekkin!

Ensi viikolla, 10.6. Poliisimuseolla vierailee turusta ratsupoliisi. Oli aikomuksena mennä ihmettelemään tätäkin. Lisää aiheesta täällä.

kesätunnelmia

Taas on pitkä aika kulunut siitä kun edellisen kerran kirjoittelin. Aikaa mennyt kaikenlaiseen, mm. muuttoon ja muutenkin, elämään. En ole vaan yksinkertaisesti jaksanut käyttää aikaani tähän. Tutut tietävät kuulumiset ilman bloggaamistakin :)

Muutto tosiaan on nyt takana ja elämä uudessa kodissa alkaa sujua aika hyvin. Muutettiin vähän rauhattomaksikin osoittautuneesta lähiöstä lähemmäksi palveluita, hervantaan, ja tämähän on nyt kuin keskustassa asuisi. Kävelymatkan päästä löytyvät (melkein) kaikki mitä voi vaan tarvita postista ja kelasta lääkäriin ja videovuokraamoon. Makuuni ja Filmtown onkin olleet ahkerassa käytössä kun ollaan Pikkutiikerin kanssa käytetty niiden palveluita hyväksemme leffailtoja järkätessä.

Parasta uudessa kodissa on kuitenkin Oma Sauna. Mitä luksusta! Löylyt ovat lempeät, ei kovat ja kiukkuiset kuten useissa sähkösaunoissa vaan todellakin lempeät ja kosteat. Oikein nautinnolliset. Niinpä sauna onkin lämmennyt useana iltana ja Pikkutiikerikin, joka ei yleensä niin saunan ystävä ole, jaksaa istua löylyissä vesileikkiensä kera pidemmänkin aikaa.
Luksusta on myös Oma Makuuhuone. Edellisessä asunnossa nukkumisjärjestely oli sellainen, että olohuone oli jaettu sohvalla niin että minun sänkyni oli yhdessä nurkassa. Kätevää iltaisen televisionkatselun kannalta, mutta.. Nyt minulla on siis oma makuuhuone! Pienet ne on ilot.. :)

Uusia tuulia on myös odotettavissa Pikkutiikerin elämään. Hän on nimittäin menossa syksyllä kouluun ja nyt on lopettanut pysyvästi päiväkotiuransa. Vietetään yhdessä kesälomaa ja ollaan yritettä keksiä kivaa tekemistä näille päiville. Tänään käytiin keskustassa kirjastossa ja Pikkutiikerin elämässä otettiin taas yksi uusi iso askel, hän sai oman bussikorttinsa! Voi sitä ilmettä, kun otettiin bussi kotiin ja sai itse piipauttaa matkan matkakortinlukijassa. Isoja juttuja pienen tytön elämässä :) Keskustorilla oli myös joku tapahtuma mistä saatiin maistiaisina karjalanpiirakoita (nam!) ja Pinja lisäksi seitsemän (7!) ilmapalloa. Matkan kohokoha oman bussikortin lisäksi. Kiitos vaan sille kiltille setäihmiselle joka ne pallot Pikkutiikerille toi, pyytämättä vielä!

Näin meillä tänään! Toivottavasti sinullakin on ollut mukava päivä x)