"Maybe some girls just aren't meant to be tamed.
Maybe they are meant to run free
until they find someone just as wild to run with."
Maybe they are meant to run free
until they find someone just as wild to run with."
- Carrie-
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Mitä tarkoittaa kesytetty?
"Silloin ilmestyi kettu näyttämölle.
-Hyvää päivää, sanoi kettu
-Hyvää päivää, vastasi kohteliaasti pikku prinssi, joka kääntyi katsomaan, mutta ei nähnyt ketään.
-Minä olen täällä, sanoi ääni omenapuun alta...
-Kuka sinä olet? Pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä...
-Minä olen kettu, sanoi kettu.
-Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen...
-En voi leikkiä kanssasi, kettu vastasi. Minua ei ole kesytetty.
-Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi. Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
-Mitä tarkoittaa kesytetty?"
"It was then that the fox appeared.
-Good morning, said the fox.
-Good morning, the little prince responded politely, although when he turned around he saw nothing.
-I am right here, the voice said,
-under the apple tree.
-Who are you? asked the little prince, and added,
-You are very pretty to look at..
-I am a fox, said the fox.
-Come and play with me, proposed the little prince. I am so unhappy...
-I cannot play with you, the fox said. I am not tamed.
-Ah! Please excuse me, said the little prince. But, after some thought, he added:
-What does that mean, 'tame'?
-Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa, ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa..."
"-Just that," said the fox.
-To me, you are still nothing more than a little boy who is just like a hundred thousand other little boys. And I have no need of you. And you, on your part, have no need of me. To you, I am nothing more than a fox like a hundred thousand other foxes. But if you tame me, then we shall need each other. To me, you will be unique in all the world. To you, I shall be unique in all the world..."
( (c) Antoine de Saint-Exupéry )
-Hyvää päivää, sanoi kettu
-Hyvää päivää, vastasi kohteliaasti pikku prinssi, joka kääntyi katsomaan, mutta ei nähnyt ketään.
-Minä olen täällä, sanoi ääni omenapuun alta...
-Kuka sinä olet? Pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä...
-Minä olen kettu, sanoi kettu.
-Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen...
-En voi leikkiä kanssasi, kettu vastasi. Minua ei ole kesytetty.
-Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi. Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
-Mitä tarkoittaa kesytetty?"
"It was then that the fox appeared.
-Good morning, said the fox.
-Good morning, the little prince responded politely, although when he turned around he saw nothing.
-I am right here, the voice said,
-under the apple tree.
-Who are you? asked the little prince, and added,
-You are very pretty to look at..
-I am a fox, said the fox.
-Come and play with me, proposed the little prince. I am so unhappy...
-I cannot play with you, the fox said. I am not tamed.
-Ah! Please excuse me, said the little prince. But, after some thought, he added:
-What does that mean, 'tame'?
-Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa, ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa..."
"-Just that," said the fox.
-To me, you are still nothing more than a little boy who is just like a hundred thousand other little boys. And I have no need of you. And you, on your part, have no need of me. To you, I am nothing more than a fox like a hundred thousand other foxes. But if you tame me, then we shall need each other. To me, you will be unique in all the world. To you, I shall be unique in all the world..."
( (c) Antoine de Saint-Exupéry )
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Guess what I've got?
My friend drew me a picture...
...and now, I'm not heartless anymore...
..the picture is my story. The story about how I got my wings.
...and now, I'm not heartless anymore...
..the picture is my story. The story about how I got my wings.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Life is too short to wear ugly shoes!
Minun ihanaakin ihanampi ystäväni (koodinimeltään Jessica R.) ilahdutti minua kahdententenakymmenentenäkuudentena (26) syntymäpäivänäni niin ihanalla lahjalla, että meinasin purskahtaa itkuun ja muuttua superpalloksi kimpoilemaan seinistä toiseen. Sain KENGÄT. Ihanaakin ihammat, kauniit, upeat, täydelliset kengät. Synttäreistäni on aikaa, mutta en jostain syystä ole saanut aikaiseksi kuvata näitä ihanuuksia. Ja sanathan eivät todellakaan riitä kuvailemaan sitä, miten ihanat ne ovat. Katsokaapa vaikka itse.
My dear friend Jessica bought me these amazingly beautiful shoes for my birthday. I was so thrilled I nearly cried. Just look at these. Don't they look great?
En ole mikään innokas kevään ja kesän ystävä muuten, mutta täytyy myöntää, että odotan sitä että lumet sulaa. Haluan päästä käyttämään kaikkia ihania kenkiäni!!! Pois loska! POIS POIS!
I don't like the spring so much, but I have to admit I really hope that the snow would melt fast so I could wear all of my pretty, pretty shoes.
Seuraavaksi vuorossa saappaat. Nämä ressukat olivat (melkein) ihan yksin alennettujen joukossa Tapaksen Ideaparkin myymälässä. Kävelin niiden ohitse, huokailin. Totesin hintalappua katsomatta että onpa hyvä, että ne ovat kalliit, ei tarvitse edes sovittaa.. Ystäväni sitten kurkkasi hintalappua ja käski minun harkita uudelleen. Se olikin sitten menoa. Ovh näillä kengillä oli reilut 70e, nyt alennettuna 35e. Olin päättänyt etten osta hetkeen uusia kenkiä, mutta ajattelin, että jospa nyt sovittaisin kuitenkin. "Ne on takuulla tosi huonot jalkaan" - ajattelin.
Ja vielä mitä. Siis niin ihanan tuntuiset jalassa, että meinasin pyörtyä! Vieläpä äärimmäisen kauniit. Vähän mietin, onko tässä jo Hieman liikaa, mutta päätin sitten lopulta, ettei ole. Miten ihanat tälläiset onkaan pitää hameen kanssa!! Korkoa on aika mukavasti, enempikin olisi saanut olla, mutta nämä kengät ovat sellaiset joita jaksaa pitää jalassa tuntikausia väsymättä. Olin välittömästi rakastunut. Sipsuttelin sitten sukkasillani kassalle, maksoin aarteeni ja tungin vanhat kenkäni muovipussiin. Loppupäivä menikin sitten sujuvasti aarteitani ihaillessa.
Tässä vielä muutamia ihania yksityiskohtia.
I wasn't planning to buy new shoes for a long time but then I accidentally found these ones. I didn't even look at the price at first but then... Well, I tried them on and fell in love. They're so perfect and they were on sale! So what else I could do, I just HAD TO buy them. And hey, look at all those little details on them! Wow. I'm almost speechless.
These boots really are meant for walking!
Love, love, love..! :)
My dear friend Jessica bought me these amazingly beautiful shoes for my birthday. I was so thrilled I nearly cried. Just look at these. Don't they look great?
En ole mikään innokas kevään ja kesän ystävä muuten, mutta täytyy myöntää, että odotan sitä että lumet sulaa. Haluan päästä käyttämään kaikkia ihania kenkiäni!!! Pois loska! POIS POIS!
I don't like the spring so much, but I have to admit I really hope that the snow would melt fast so I could wear all of my pretty, pretty shoes.
Seuraavaksi vuorossa saappaat. Nämä ressukat olivat (melkein) ihan yksin alennettujen joukossa Tapaksen Ideaparkin myymälässä. Kävelin niiden ohitse, huokailin. Totesin hintalappua katsomatta että onpa hyvä, että ne ovat kalliit, ei tarvitse edes sovittaa.. Ystäväni sitten kurkkasi hintalappua ja käski minun harkita uudelleen. Se olikin sitten menoa. Ovh näillä kengillä oli reilut 70e, nyt alennettuna 35e. Olin päättänyt etten osta hetkeen uusia kenkiä, mutta ajattelin, että jospa nyt sovittaisin kuitenkin. "Ne on takuulla tosi huonot jalkaan" - ajattelin.
Ja vielä mitä. Siis niin ihanan tuntuiset jalassa, että meinasin pyörtyä! Vieläpä äärimmäisen kauniit. Vähän mietin, onko tässä jo Hieman liikaa, mutta päätin sitten lopulta, ettei ole. Miten ihanat tälläiset onkaan pitää hameen kanssa!! Korkoa on aika mukavasti, enempikin olisi saanut olla, mutta nämä kengät ovat sellaiset joita jaksaa pitää jalassa tuntikausia väsymättä. Olin välittömästi rakastunut. Sipsuttelin sitten sukkasillani kassalle, maksoin aarteeni ja tungin vanhat kenkäni muovipussiin. Loppupäivä menikin sitten sujuvasti aarteitani ihaillessa.
Tässä vielä muutamia ihania yksityiskohtia.
I wasn't planning to buy new shoes for a long time but then I accidentally found these ones. I didn't even look at the price at first but then... Well, I tried them on and fell in love. They're so perfect and they were on sale! So what else I could do, I just HAD TO buy them. And hey, look at all those little details on them! Wow. I'm almost speechless.
These boots really are meant for walking!
Love, love, love..! :)
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Here comes the summer soup
(Hah, olin olevinaan hauska, kun keksin tuon otsikon)
Tänään tiikeriperheessämme syötiin päivälliseksi Kesäkeittoa. Ennen inhosin tuota epämääräisen värikästä sotkua, mutta nykyisin rakastan sitä. Se vaan on niin hyvää! Ja niin värikästä :) Joskus kuvittelin sen myös olevan äärimmäisen vaikeatekoista, en tiedä kyllä miksi, ja suorastaan pelkäsin ensimmäisen kerran kun sitä valmistin. Helppoahan se on todellisuudessa tehdä. Kannatti taas voittaa pelkonsa. Tässä ohje teille muille rohkeille! (hei kerrankin muistan mitä laitoin ja kuinka paljon, saavutus sekin!)
Kattilassa (no okei, ei tarvitse olla kattila, joku sellainen keittoväline, missä tykkäät kokata, käy ihan yhtä hyvin ;)) keitellään ensin kasvikset ja liemikuutio, sellaiset ~10min, että ehtivät kypsyä sopivasti, ei liikaa. (minulla on edelleenkin tämä kammo ylikypsää kohtaan)
Maito ja jauhot sekoitetaan ja kaadetaan sekaan. Haudutetaan ja maustetaan. Ja tadaa! Herkullinen keitto on valmista. Lisäksi meillä syötiin itsetehtyä vaaleaa kauraleipää. Se kävi tähän oikein mainiosti.
Tänään tiikeriperheessämme syötiin päivälliseksi Kesäkeittoa. Ennen inhosin tuota epämääräisen värikästä sotkua, mutta nykyisin rakastan sitä. Se vaan on niin hyvää! Ja niin värikästä :) Joskus kuvittelin sen myös olevan äärimmäisen vaikeatekoista, en tiedä kyllä miksi, ja suorastaan pelkäsin ensimmäisen kerran kun sitä valmistin. Helppoahan se on todellisuudessa tehdä. Kannatti taas voittaa pelkonsa. Tässä ohje teille muille rohkeille! (hei kerrankin muistan mitä laitoin ja kuinka paljon, saavutus sekin!)
Kesäkeitto
n.7-8dl vettä
3 isoa porkkanaa
5 pientä perunaa
2dl herneitä
sopivasti kukkakaalia
Kasvisliemikuutio
Mausteita
Suuruste:
5dl maitoa
1rkl jauhoja
n.7-8dl vettä
3 isoa porkkanaa
5 pientä perunaa
2dl herneitä
sopivasti kukkakaalia
Kasvisliemikuutio
Mausteita
Suuruste:
5dl maitoa
1rkl jauhoja
Kattilassa (no okei, ei tarvitse olla kattila, joku sellainen keittoväline, missä tykkäät kokata, käy ihan yhtä hyvin ;)) keitellään ensin kasvikset ja liemikuutio, sellaiset ~10min, että ehtivät kypsyä sopivasti, ei liikaa. (minulla on edelleenkin tämä kammo ylikypsää kohtaan)
Maito ja jauhot sekoitetaan ja kaadetaan sekaan. Haudutetaan ja maustetaan. Ja tadaa! Herkullinen keitto on valmista. Lisäksi meillä syötiin itsetehtyä vaaleaa kauraleipää. Se kävi tähän oikein mainiosti.
Nam! Oli hyvää!
Summer, Kind of Wonderful!
Niin se on taas tapahtunut. Ehdoton suosikkihömppäsarjani Gossip Girlin toinen tuotantokausi pyörähti jälleen käyntiin, tällä kertaa Subtv:llä. Oi kuinka rakastankaan tuota sarjaa! Se on vaan niin hyvä! Puvustus on mitä mainioin, odotan uutta jaksoa aina kuin kuuta nousevaa jotta saisin kuolata toinen toistaan ihanimpia vaatteita ja asusteita. Mehukkaat skandaalinkäryiset juonenkäänteet ja Chuckin ihanat sänkykamarisilmät ovat toki hyvä plussa ;) Olen ollut totaalisen koukussa ensimmäisestä jaksosta lähtien. Mutta.
Pitkä odotukseni oli ehdottomasti odotuksen arvoinen. Jakso oli mahtava. Ihania keveitä maksimittaisia mekkoja vilahteli ruudussa jatkuvasti ja Serenan ihana hiustyyli puri jälleen. En aio kirjoittaa sen suurempia selostuksia siitä mitä jaksossa tapahtui, sillä en halua spoilata jonkun onnettoman sielun kokemusta tästä. Tyydyn hehkuttamaan seuraavaa:
Arvoisa yleisö, saanen esitellä Serena ja Täydellinen Kokonaisuus!
Voi luoja sentään, oikeasti. Miksei minun hiukseni koskaan näytä tuolta? (ehkä siksi, että omat hiukseni ovat mustat ja pituudeltaan reilusti alle puolet tuosta?) Hopea on ehdoton suosikkini, ja tässä sitä on yhdistelty täydellisenihanasti hiuksiin. Pakko saada tuollainen! Serenan rannekoru on myös upea. Kiltti joulupukki, tuotko minulle tuollaiset!
Tässä parempi kuva Serenan täydellisen ihanasta mekosta. Kuva ei tosin anna oikeutta sille, nimittäin mekko oli ihanasti laskeutuvaa tosi keveän näköistä kangasta joka myötäili mitä täydellisimmin jokaista liikettä. Oivoi.. Mekko löytyy Oscar de la Rentan kevätmallistosta vuodelta 2008. Pakko kyllä sanoa, että mekko puki paljon paremmin Serenaa kuin kuvan mallia.
Oih ja voih. Olen sanattomasti ja mykistävästi rakastunut.
Pitkä odotukseni oli ehdottomasti odotuksen arvoinen. Jakso oli mahtava. Ihania keveitä maksimittaisia mekkoja vilahteli ruudussa jatkuvasti ja Serenan ihana hiustyyli puri jälleen. En aio kirjoittaa sen suurempia selostuksia siitä mitä jaksossa tapahtui, sillä en halua spoilata jonkun onnettoman sielun kokemusta tästä. Tyydyn hehkuttamaan seuraavaa:
Arvoisa yleisö, saanen esitellä Serena ja Täydellinen Kokonaisuus!
Voi luoja sentään, oikeasti. Miksei minun hiukseni koskaan näytä tuolta? (ehkä siksi, että omat hiukseni ovat mustat ja pituudeltaan reilusti alle puolet tuosta?) Hopea on ehdoton suosikkini, ja tässä sitä on yhdistelty täydellisenihanasti hiuksiin. Pakko saada tuollainen! Serenan rannekoru on myös upea. Kiltti joulupukki, tuotko minulle tuollaiset!
Tässä parempi kuva Serenan täydellisen ihanasta mekosta. Kuva ei tosin anna oikeutta sille, nimittäin mekko oli ihanasti laskeutuvaa tosi keveän näköistä kangasta joka myötäili mitä täydellisimmin jokaista liikettä. Oivoi.. Mekko löytyy Oscar de la Rentan kevätmallistosta vuodelta 2008. Pakko kyllä sanoa, että mekko puki paljon paremmin Serenaa kuin kuvan mallia.
Oih ja voih. Olen sanattomasti ja mykistävästi rakastunut.
torstai 19. maaliskuuta 2009
500!
Niin siinä kävi. 500 kävijän raja pamahti rikki tänään. Suuri Kiitos teille uskolliset lukijani, jotka täällä ilmeisen hiljaisesti käytte lueskelemassa.. ;)
Minusta olisi hauska tietää mikä teitä tänne vetää, oletteko ystäviä, tuttavia vai kenties jotain aivan tuntemattomia? Mikä blogissani on hyvää, mikä huonoa? Mistä haluaisitte lukea jatkossa?
Kommentit ovat tervetulleita :)
So this is it. There have been 500 visitors here in my blog. Thank you all! I would like to know, is there some specific reasons you read this? Are you a friend or just someone I don't know, and just somehow got lost while surfing on the internet? What are the best things in my blog? Which ones you don't like? Is there something you would like me to write about? Comments are welcome :)
Minusta olisi hauska tietää mikä teitä tänne vetää, oletteko ystäviä, tuttavia vai kenties jotain aivan tuntemattomia? Mikä blogissani on hyvää, mikä huonoa? Mistä haluaisitte lukea jatkossa?
Kommentit ovat tervetulleita :)
So this is it. There have been 500 visitors here in my blog. Thank you all! I would like to know, is there some specific reasons you read this? Are you a friend or just someone I don't know, and just somehow got lost while surfing on the internet? What are the best things in my blog? Which ones you don't like? Is there something you would like me to write about? Comments are welcome :)
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
väriruokaa ja vahtiotuksia
Tänään tikrun keittiössä valmistui maittavaakin maittavampi päivällinen lähinnä jääkaapeista löytyneistä jämistä + pian vanhentuvista pakko-käyttää-jutuista. Tehokasta, ja säästeliästä. Pitäisi varmaan liittyä marttakerhoon.
Mitäkö sitten tein? No täytettyjä paprikoita. Yhtä lempiruoistani.
Tästä kaikki lähti. Otetaan paprikat, pestään ne, halkaistaan ja poistetaan siemenkodat. Asetellaan nätisti uunivuokaan.
Täytteeksi laitoin tälläkertaa jauhelihaa, sipulia, tomaattipyrettä pari purkkia, tomaatti-basilika-tuorejuustopurkin jämät, silputtua pekonia muutama pala, fetaa, parmesan-juustoa ja juustoraastetta ja tietenkin mausteita, mausteita ja mausteita. Mm. grillimaustetta, tungen sitä jokapaikkaan aina ja varmaankin myös ikuisesti, kokkaus-urani hamaan loppuun saakka. JOS olisin ollut viitseliäs ja kehdannut lähteä kauppaan, olisin laittanut ehdottomasti mukaan sieniä (herkkusieniä tai kanttarelleja) sekä kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsa varsinkin on aivan järjettömän hyvää paistettuna, kunhan muistaa ettei päästä sitä ylikypsäksi. Mikään ei ole etovampaa, kun ylikypsä kesäkurpitsa. (no okei, ylikypsä paprikakin on kamalaa, tai ylipäätään ylikypsät vihannekset) Lisäksi keitin kaveriksi hieman täysjyväriisiä, jotka sekoitin täytteen sekaan.
Sitten vaan täyte paprikoiden sisälle, päälle lisää juustoraastetta ja oreganoa. Paistelin niitä 175 asteessa, oiskohan ollut jotain puolentunnin luokkaa. Silleen sopivasti, että paprikat kypsyy, muttei tosiaan mene ylikypsiksi. Jotkut tykkää laittaa kuulemma vähän jotain lihalientä tms tuonne pohjalle, mutta itse en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi.
Lisukkeeksi raejuustoa ja lisää vihanneksia. (pakkasesta löytyi amerikansekoitus jossa on kaikkea hyvää, suosittelen!)
Oli oikeasti sairaan hyvää ja ihanan värikästä ruokaa. (harmi, kun tässä kuvassa värit ovat niin haaleita. Olin laiska, enkä jaksanut fiksailla niitä.) Tuorejuusto toi siihen mukavasti pehmeyttä ja tomaatti tomaattia ;) ens kerralla laitan kyllä sitä kesäkurpitsaa ja sieniä. Täytettä jäi aika reilusti yli, suunnittelin tekeväni siitä huomenna sitten lämpimiä voileipiä iltapalaksi. Namnam.
This is what I made for dinner today. It´s most definately one of my favourite dishes and again, it was a success. It was so delicious!
Oli muutenkin mukava päivä. Oltiin pikkutiikerin kanssa ulkona melkein neljä tuntia rakentamassa etupihalle lumilinnaa. Siitä tuli hieno! Illalla käytiin vielä saunomassa kaikessa rauhassa, pitkään ja hartaasti. Sauna on kyllä ehdottomasti yksi universumin hienoimmista keksinnöistä, varsinkin talvella kun palelee. :) Iltapalaksi söimme pitkästä aikaa jäätelöä.
Ikkunat on koristeltu hiekansekaisilla jääpaloilla joita löytyi rappurallin alta. Linnaa vahtii "vahtiotus" jolla on hienot hiukset ja se nauraa, vaikka se onkin vähän niinkuin mörkö. Se on kyllä hyvä, koska kaikkihan tietää että kaikki mihin mörkö koskee, jäätyy. Tällä logiikalla lumilinnamme on kasassa vielä juhannuksenakin! Loistavaa!
We had a great day today with my daughter. We went outside and spent almost 4 hours building a snowcastle and just having fun. Later we had sauna and ate some ice cream. Any logic there? ;)
Mitäkö sitten tein? No täytettyjä paprikoita. Yhtä lempiruoistani.
Tästä kaikki lähti. Otetaan paprikat, pestään ne, halkaistaan ja poistetaan siemenkodat. Asetellaan nätisti uunivuokaan.
Täytteeksi laitoin tälläkertaa jauhelihaa, sipulia, tomaattipyrettä pari purkkia, tomaatti-basilika-tuorejuustopurkin jämät, silputtua pekonia muutama pala, fetaa, parmesan-juustoa ja juustoraastetta ja tietenkin mausteita, mausteita ja mausteita. Mm. grillimaustetta, tungen sitä jokapaikkaan aina ja varmaankin myös ikuisesti, kokkaus-urani hamaan loppuun saakka. JOS olisin ollut viitseliäs ja kehdannut lähteä kauppaan, olisin laittanut ehdottomasti mukaan sieniä (herkkusieniä tai kanttarelleja) sekä kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsa varsinkin on aivan järjettömän hyvää paistettuna, kunhan muistaa ettei päästä sitä ylikypsäksi. Mikään ei ole etovampaa, kun ylikypsä kesäkurpitsa. (no okei, ylikypsä paprikakin on kamalaa, tai ylipäätään ylikypsät vihannekset) Lisäksi keitin kaveriksi hieman täysjyväriisiä, jotka sekoitin täytteen sekaan.
Sitten vaan täyte paprikoiden sisälle, päälle lisää juustoraastetta ja oreganoa. Paistelin niitä 175 asteessa, oiskohan ollut jotain puolentunnin luokkaa. Silleen sopivasti, että paprikat kypsyy, muttei tosiaan mene ylikypsiksi. Jotkut tykkää laittaa kuulemma vähän jotain lihalientä tms tuonne pohjalle, mutta itse en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi.
Lisukkeeksi raejuustoa ja lisää vihanneksia. (pakkasesta löytyi amerikansekoitus jossa on kaikkea hyvää, suosittelen!)
Et voilá! Bon appétit!
Oli oikeasti sairaan hyvää ja ihanan värikästä ruokaa. (harmi, kun tässä kuvassa värit ovat niin haaleita. Olin laiska, enkä jaksanut fiksailla niitä.) Tuorejuusto toi siihen mukavasti pehmeyttä ja tomaatti tomaattia ;) ens kerralla laitan kyllä sitä kesäkurpitsaa ja sieniä. Täytettä jäi aika reilusti yli, suunnittelin tekeväni siitä huomenna sitten lämpimiä voileipiä iltapalaksi. Namnam.
This is what I made for dinner today. It´s most definately one of my favourite dishes and again, it was a success. It was so delicious!
Oli muutenkin mukava päivä. Oltiin pikkutiikerin kanssa ulkona melkein neljä tuntia rakentamassa etupihalle lumilinnaa. Siitä tuli hieno! Illalla käytiin vielä saunomassa kaikessa rauhassa, pitkään ja hartaasti. Sauna on kyllä ehdottomasti yksi universumin hienoimmista keksinnöistä, varsinkin talvella kun palelee. :) Iltapalaksi söimme pitkästä aikaa jäätelöä.
Ikkunat on koristeltu hiekansekaisilla jääpaloilla joita löytyi rappurallin alta. Linnaa vahtii "vahtiotus" jolla on hienot hiukset ja se nauraa, vaikka se onkin vähän niinkuin mörkö. Se on kyllä hyvä, koska kaikkihan tietää että kaikki mihin mörkö koskee, jäätyy. Tällä logiikalla lumilinnamme on kasassa vielä juhannuksenakin! Loistavaa!
We had a great day today with my daughter. We went outside and spent almost 4 hours building a snowcastle and just having fun. Later we had sauna and ate some ice cream. Any logic there? ;)
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Täyttymys
On elettävä
käsi sydämellä.
Kunnes käsi
muuttuu sydämeksi,
sydän kädeksi.
Kunnes on yhdentekevää
kummalla ojentaa.
-Tommy Tabermann-
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Dream, dream, dream..
Sitten kun minä olen rikas, ja minulla ei ole muuta kun aikaa, minä tahtoisin matkustella. Käydä maissa, joista olen katsellut vain kuvia. Tutkia pieniä kyliä, kävellä pienillä poluilla ja meren rannoilla. Tavata uusia ihmisiä. Juoda aamuteetä pienessä kodikkaassa hotellissa. Matkustaa ilman sen suurempia suunnitelmia, ihmetellä maailmaa.
Tässä minun top5-listani. Minne haluaisin kaikista eniten matkustaa.
When I'll be rich and have nothing else to do, I would like to travel. Visit countries that i've only seen on some photos. Investigate small villages, walk on the small paths and seashores. To meet new people. To drink a morning tea in a small intimate hotel. To travel without any big plans, to find many wonderful places and things in this world, wich I haven't even knew existed.
This is my top5-list, where i would like to travel the most.
Färsaaret / Faroe Islands
(All photographs by Frantisek Staud, Phototravels.net )
Irlanti / Ireland
(Photos: pdphoto.org)
Skotlanti / Scotland
(photo: Camusnagaul)
(photo: freefoto.com)
Uusi-Seelanti / New Zealand
(photos: tripadvisor.com)
Ranska / France
(photos: tripadvisor.com)
Italia / Italy
(photos: tripadvisor.com)
Tässä taas yksi ihana kappale. Ehdottaisin, että tämä soimaan ja kuvien kimppuun.
Here is another great song. I suggest you listen to this while watching these amazing pictures
Faroe Islands - Photos by Frantisek Staud
Ireland - Photo gallery by J P Clare at PBase.com
Scotland - Photo gallery by Ian Cameron at PBase.com
New Zealand - Photo gallery by Gary Eckert at PBase.com
France - Photo gallery by Eric Pouhier at PBase.com
Italy - Photo gallery by Robert Socha at Pbase.com
you may never touch them,
but if you follow them
Tässä minun top5-listani. Minne haluaisin kaikista eniten matkustaa.
When I'll be rich and have nothing else to do, I would like to travel. Visit countries that i've only seen on some photos. Investigate small villages, walk on the small paths and seashores. To meet new people. To drink a morning tea in a small intimate hotel. To travel without any big plans, to find many wonderful places and things in this world, wich I haven't even knew existed.
This is my top5-list, where i would like to travel the most.
Färsaaret / Faroe Islands
(All photographs by Frantisek Staud, Phototravels.net )
Irlanti / Ireland
(Photos: pdphoto.org)
Skotlanti / Scotland
(photo: Camusnagaul)
(photo: freefoto.com)
Uusi-Seelanti / New Zealand
(photos: tripadvisor.com)
Ranska / France
(photos: tripadvisor.com)
Italia / Italy
(photos: tripadvisor.com)
Tässä taas yksi ihana kappale. Ehdottaisin, että tämä soimaan ja kuvien kimppuun.
Here is another great song. I suggest you listen to this while watching these amazing pictures
Faroe Islands - Photos by Frantisek Staud
Ireland - Photo gallery by J P Clare at PBase.com
Scotland - Photo gallery by Ian Cameron at PBase.com
New Zealand - Photo gallery by Gary Eckert at PBase.com
France - Photo gallery by Eric Pouhier at PBase.com
Italy - Photo gallery by Robert Socha at Pbase.com
“Dreams are like stars...
you may never touch them,
but if you follow them
they will lead you to your destiny.”
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Kivirakkautta
Olen kuulemma outo, koska pidän aivan suunnattomasti kivistä. Voisinpa melkein sanoa, että rakastan kiviä. En tiedä mistä tämä outo kiintymys on peräisin, mutta..
Keräilen kiviä jokapuolelta. Mökiltä järven rannalta, hiekkatieltä, puroista.. Mistä vaan satun niitä näkemään. Kaikki murikat eivät kuitenkaan kokoelmiini pääse, vaan valikoin ne tarkoin ja suurella mielenkiinnolla. Kun näen kiinnostavan kiven, otan sen käteeni, pyörittelen ja tunnustelen sitä. Miltä sen pinta tuntuu, onko se karhea vai sileä, kylmä vai lämmin. Jos kivi Tuntuu oikealta, sujautan sen onnellisena taskuun tai laukkuun ja kiikutan uuden aarteen kotiini. Siellä se pääsee erityiseen kulhoon, jossa säilytän niitä. Vielä toistaiseksi ne ovat sinne mahtuneet, kokoelman karttuessa pitänee alkaa ripotella niitä ympäriinsä, tai ostaa uusi kulho. Sieltä ne voi ottaa esiin, muistella mistä sen löysi tai kenties keneltä sen sain.
Matkustelevat ystäväni ovat myös tuoneet reissuiltaan minulle kiviä. Jos joku on kysellyt, minkälaisen kiven haluan, en todellakaan ole osannut vastata. Olen vain pyytänyt tuomaan jonkun sellaisen, mikä kuuluisi minulle. Mikä tuntuu oikealta.
Sitten kun joskus muutan täältä pois, aion ottaa kukkapenkistäni muutaman kiven mukaani. Ne on tuotu äitini kesämökiltä, raahattu sieltä järven rannalta silmät innostuksesta loistaen. Tämän haluan mukaani!
Some people say i'm weird because I really like stones! I mean, a lot. I could say I love stones. I don't even know, when or why did this thing started, but..
I collect them everywhere. By the lake or from the small streams. Whenever I see one that I might like, i take it to my hand and just look at it. How does the surface feel, whether it is rough or smooth, cold or warm.
If the stone seems right, I put it happily to my pocket or bag and take the new treasure to my house. I have this special bowl, where I keep my stones. I can take them out, remember where i´ve found them or perhaps, from whom I received it.
I've got few stones as a souvenier from my friends. If they ask me, with kind of stone i would like to have, I can't really tell. "you can just bring me the stone, which you feel it would be the right one for me"
I really don't feel like the diamonds are a girl's best friend!
Ja hei. tykkään tästä biisistä. Se sopii tähän hetkeen täydellisesti.
..and by the way, I love this song too!
Keräilen kiviä jokapuolelta. Mökiltä järven rannalta, hiekkatieltä, puroista.. Mistä vaan satun niitä näkemään. Kaikki murikat eivät kuitenkaan kokoelmiini pääse, vaan valikoin ne tarkoin ja suurella mielenkiinnolla. Kun näen kiinnostavan kiven, otan sen käteeni, pyörittelen ja tunnustelen sitä. Miltä sen pinta tuntuu, onko se karhea vai sileä, kylmä vai lämmin. Jos kivi Tuntuu oikealta, sujautan sen onnellisena taskuun tai laukkuun ja kiikutan uuden aarteen kotiini. Siellä se pääsee erityiseen kulhoon, jossa säilytän niitä. Vielä toistaiseksi ne ovat sinne mahtuneet, kokoelman karttuessa pitänee alkaa ripotella niitä ympäriinsä, tai ostaa uusi kulho. Sieltä ne voi ottaa esiin, muistella mistä sen löysi tai kenties keneltä sen sain.
Matkustelevat ystäväni ovat myös tuoneet reissuiltaan minulle kiviä. Jos joku on kysellyt, minkälaisen kiven haluan, en todellakaan ole osannut vastata. Olen vain pyytänyt tuomaan jonkun sellaisen, mikä kuuluisi minulle. Mikä tuntuu oikealta.
Sitten kun joskus muutan täältä pois, aion ottaa kukkapenkistäni muutaman kiven mukaani. Ne on tuotu äitini kesämökiltä, raahattu sieltä järven rannalta silmät innostuksesta loistaen. Tämän haluan mukaani!
Some people say i'm weird because I really like stones! I mean, a lot. I could say I love stones. I don't even know, when or why did this thing started, but..
I collect them everywhere. By the lake or from the small streams. Whenever I see one that I might like, i take it to my hand and just look at it. How does the surface feel, whether it is rough or smooth, cold or warm.
If the stone seems right, I put it happily to my pocket or bag and take the new treasure to my house. I have this special bowl, where I keep my stones. I can take them out, remember where i´ve found them or perhaps, from whom I received it.
I've got few stones as a souvenier from my friends. If they ask me, with kind of stone i would like to have, I can't really tell. "you can just bring me the stone, which you feel it would be the right one for me"
I really don't feel like the diamonds are a girl's best friend!
Ja hei. tykkään tästä biisistä. Se sopii tähän hetkeen täydellisesti.
..and by the way, I love this song too!
Arkiruoan uusi elämä
Tykkään kokkailla. Aika paljonkin. Ja nyt, kun pikkutiikerin allergiat ovat vähän hellittämäänpäin, on mukavaa, kun voidaan syödä samaa ruokaa. Pikkutiikerikin on melko kaikkiruokainen. Kypsennetty paprika, pinaattikeitto ja sienet tulevat näin yhtäkkiä mieleen, mistä tyttöseni ei oikein välitä. Minun herkkujani. Ohnoes.
Kestosuosikki makaronilaatikko tulee minulla ainakin jo korvista ulos. Inhottaa ajatuskin siitä perinteisestä harmaasta mössöstä, tehty munamaitoon ja maustetaan ketsupilla, että saisi ruokaan jotain väriä. Hyi. Meillä sellaista ei syödä ikinä. Pikkutiikerille varmaan maistuisi, mutta itse jätän mielummin välistä.
Makaronilaatikkoa tein kuitenkin viimeksi viime viikolla. Kun sitä tekee kerralla isomman määrän, säästyy kokkaamiselta seuraavana päivänä, ja minusta tämä vain paranee uudelleenlämmitettäessä. Varsinkin kun sen tekee paistinpannulla.
Mitenkäs minä sitten makaronilaatikkoni väsään? Noh, tässä yksi versio. En yleensä mittaile aineksia, joten..
Tikerrryttävän tomaattinen makaronilaatikko (ihan itte keksin nimenkin tälle ;))
400g Naudan paistijauhelihaa
Mausteita, mausteita, mausteita!
Sipulia
Herne-maissi-porkkanaa
Purkillinen tomaattimurskaa
Tomaattipyrettä
Tomaatteja
Täsjyvämakaroneja
Lihaliemikuutio
Creme Fraichéa
Korppujauhoja
Juustoraastetta
Keitän makaronit silläaikaa kun paistan ja maustan jauhelihan. En koskaan osta perinteistä nauta-sika-jauhelihaa, koska mielestäni se on ihan hirveää, vetistä, rasvaista moskaa. Toki se naudan jauheliha on kalliimpaa, mutta huomattavasti vähärasvaisempaa ja maukkaampaa muutenkin. Makaroneistakin pidän enemmän täysjyvä- tai ruisversioina. Jauhelihan sekaan heittelen tomaattipyrettä ja tomaattimurskaa sekä vihanneksia. Tällä kertaa pussillisen herne-maissi-porkkana-sekoitusta. Sekoitin ainekset keskenään ja laitoin uunivuokaan. Creme Fraichésta tulee kivaa makua ja vaihtelua perinteiselle munamaidolle. Päälle viipaloin tuoreita tomaatteja, ripottelin korppujauhoja, juustoraastetta ja oreganoa. Ja sitten vaan uuniin.
Valmiin ruoan lisäksi tein salaattia, yllättäen sellaista, jossa oli paljon sekä ihan tavallisia että kirsikkatomaatteja. Lisäksi ripottelin makaronilaatikon päälle parmesan-raastetta. Ja hyvää oli!
Tätä saa muunneltua loputtomasti. Tämä on tosiaan kananmunaton, mutta myös maidottoman tai täysin vegeversion tästä saa vaivattomasti. Maidoton soijajuusto, Cheezly on oiva kaveri!
I love to cook. Especially when I can try new things and flavours. It's a bit easier now, when my daughters allergies have been reduced and we can eat the same food. This is what i did last week.
Kestosuosikki makaronilaatikko tulee minulla ainakin jo korvista ulos. Inhottaa ajatuskin siitä perinteisestä harmaasta mössöstä, tehty munamaitoon ja maustetaan ketsupilla, että saisi ruokaan jotain väriä. Hyi. Meillä sellaista ei syödä ikinä. Pikkutiikerille varmaan maistuisi, mutta itse jätän mielummin välistä.
Makaronilaatikkoa tein kuitenkin viimeksi viime viikolla. Kun sitä tekee kerralla isomman määrän, säästyy kokkaamiselta seuraavana päivänä, ja minusta tämä vain paranee uudelleenlämmitettäessä. Varsinkin kun sen tekee paistinpannulla.
Mitenkäs minä sitten makaronilaatikkoni väsään? Noh, tässä yksi versio. En yleensä mittaile aineksia, joten..
Tikerrryttävän tomaattinen makaronilaatikko (ihan itte keksin nimenkin tälle ;))
400g Naudan paistijauhelihaa
Mausteita, mausteita, mausteita!
Sipulia
Herne-maissi-porkkanaa
Purkillinen tomaattimurskaa
Tomaattipyrettä
Tomaatteja
Täsjyvämakaroneja
Lihaliemikuutio
Creme Fraichéa
Korppujauhoja
Juustoraastetta
Keitän makaronit silläaikaa kun paistan ja maustan jauhelihan. En koskaan osta perinteistä nauta-sika-jauhelihaa, koska mielestäni se on ihan hirveää, vetistä, rasvaista moskaa. Toki se naudan jauheliha on kalliimpaa, mutta huomattavasti vähärasvaisempaa ja maukkaampaa muutenkin. Makaroneistakin pidän enemmän täysjyvä- tai ruisversioina. Jauhelihan sekaan heittelen tomaattipyrettä ja tomaattimurskaa sekä vihanneksia. Tällä kertaa pussillisen herne-maissi-porkkana-sekoitusta. Sekoitin ainekset keskenään ja laitoin uunivuokaan. Creme Fraichésta tulee kivaa makua ja vaihtelua perinteiselle munamaidolle. Päälle viipaloin tuoreita tomaatteja, ripottelin korppujauhoja, juustoraastetta ja oreganoa. Ja sitten vaan uuniin.
Valmiin ruoan lisäksi tein salaattia, yllättäen sellaista, jossa oli paljon sekä ihan tavallisia että kirsikkatomaatteja. Lisäksi ripottelin makaronilaatikon päälle parmesan-raastetta. Ja hyvää oli!
Tätä saa muunneltua loputtomasti. Tämä on tosiaan kananmunaton, mutta myös maidottoman tai täysin vegeversion tästä saa vaivattomasti. Maidoton soijajuusto, Cheezly on oiva kaveri!
I love to cook. Especially when I can try new things and flavours. It's a bit easier now, when my daughters allergies have been reduced and we can eat the same food. This is what i did last week.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Saturday night fever
Niin paljon kuin nautinkin ystävistäni ja erilaisten ihmisten kohtaamisista, minusta on ihanaa olla yksin. Nauttia hiljaisuudesta, hämärästä kodista, kynttilöistä. Ehkä musiikista, joka sopii tilanteeseen täydellisesti. Sitä halusin tehdä eilen. Olla rauhassa. Minä ja minun ajatukseni. Nauttia hetkestä.
Tarvitsen sitä omaa aikaani. Silloin voi rauhoittua aloilleen ja ladata akkuja tulevaa varten.
Minun lauantai-iltaani kuuluivat kynttilät, musiikki, kirsikkatomaatit, suuri mukillinen kuumaa teetä ja läjä muotilehtiä.
As much I love my friends and meeting new interesting people, occasionally i need time just to be alone. Enjoy the silence, my home when it's getting dark, candles. Maybe the music that fits the situation perfectly. This is what I did yesterday. Me and my thoughts. Just enjoy the moment.
I need time to myself. Just relax and gather my strength.
So I spent my saturday evening with candles, music, tea, tomatoes and fashion magazines.
Joku joskus sanoi, että samalla tavalla voisi rauhoittua ja rentoutua myös toisen ihmisen seurassa. Sen toisen täytyisi olla juuri sellainen, joka ymmärtäisi sen tilanteen merkityksen. Kunnioittaisi sitä eikä rikkoisi sitä millään turhalla.
Onkohan sellaista ihmistä edes olemassa?
Somebody once said, it actually could be possible to relax like that with someone. Well, I think that someone should be special. Understand what that moment would mean to me. To us. Respect that, and not to break it with something totally pointless.
I wonder does that special someone even exist?
Tässä vielä yksi ihana kappale. Tykkään tästä kovasti, sanoista ja tunnelmasta muutenkin. Toivottavasti tekin.
I love this song. Hope you enjoy it too.
Tarvitsen sitä omaa aikaani. Silloin voi rauhoittua aloilleen ja ladata akkuja tulevaa varten.
Minun lauantai-iltaani kuuluivat kynttilät, musiikki, kirsikkatomaatit, suuri mukillinen kuumaa teetä ja läjä muotilehtiä.
As much I love my friends and meeting new interesting people, occasionally i need time just to be alone. Enjoy the silence, my home when it's getting dark, candles. Maybe the music that fits the situation perfectly. This is what I did yesterday. Me and my thoughts. Just enjoy the moment.
I need time to myself. Just relax and gather my strength.
So I spent my saturday evening with candles, music, tea, tomatoes and fashion magazines.
Joku joskus sanoi, että samalla tavalla voisi rauhoittua ja rentoutua myös toisen ihmisen seurassa. Sen toisen täytyisi olla juuri sellainen, joka ymmärtäisi sen tilanteen merkityksen. Kunnioittaisi sitä eikä rikkoisi sitä millään turhalla.
Onkohan sellaista ihmistä edes olemassa?
Somebody once said, it actually could be possible to relax like that with someone. Well, I think that someone should be special. Understand what that moment would mean to me. To us. Respect that, and not to break it with something totally pointless.
I wonder does that special someone even exist?
Tässä vielä yksi ihana kappale. Tykkään tästä kovasti, sanoista ja tunnelmasta muutenkin. Toivottavasti tekin.
I love this song. Hope you enjoy it too.
Burlesque Star Revue
Vihdoin ja viimein, kauan ja hartaasti odotettu perjantai tuli, ja vietimme myöhästyneitä synttäribileitäni Burleskin merkeissä.
Ostin liput meille tytöille ennakkoon netin kautta, koska pelkäsin jäävämme ilman. Lippuja kuitenkin oli jäänyt muutamia myyntiin ovelle saakka, joten ranskalaisvahvistuksemmekin onnistui saamaan lipun ja pääsemään kanssamme viettämään kimaltavaa iltaa. Saavuimme paikalle ajoissa, sillä ennakkoilmoituksen mukaan paikalla piti olla mahdollisuus Burleskiaiheiseen shoppailuun. Kaikkea pientä kivaa olikin tarjolla, mutta tälläkertaa mitään ei tarttunut mukaan. Outoa, mutta totta. Teatteri sijaitsi lähellä pyynikintoria, vähän hassussa paikkaa ja huonoilla opasteilla (remontin vuoksi?) mutta osasimme kuin osasimmekin suunnistaa paikalle osoitteen ja muutamien ovilla jo ennakkoon seisoskelleiden ihmisten perusteella. Alku oli vähän kummaa, ovet olivat lukossa ja odottelimme sitten ulkopuolella koska päästäisiin sisälle. Meinasi vähän palellakkin, mutta onneksi seura oli niin mainiota, ettei se haitannut. Teatterin aula oli todella pieni ja tunkkainen, narikan virkaa toimitti pari vaaterekkiä jonne sai itse omaisuutensa ripustaa. Rohkeina tyttöinä emme ahtaudesta kuitenkaan hämmästyneet ja kuumuuskin kuului vaan asiaan. Burleskiahan tänne tultiin katsomaan. Numeroituja paikkoja ei ollut, vaan jokainen sai lykätä pyrstönsä juuri siihen kun tykkäsi, jollei joku siinä jo sattunut istumaan. Eturivin paikat olivat heti tietenkin täynnä, ja koska seurueellamme oli kokoa kuitenkin jonkun verran ja halusimme kaikki päästä vierekkäin, jäimme takariviin. Näkyvyys ei valitettavasti ollut kovin hyvä.. :(
Esitys sen sijaan oli kertakaikkisen upea. Kimallusta ja kutkuttavia tilanteita riitti. On uskomatonta, miten nämä ihananihanat burleskitaiteilijat saivat jopa käsineen riisumisen näyttämään niin viehättävältä. Yleisö huokaili ihastuksesta ja oli mukana koko parituntisen esityksen ajan. Yritin kovasti miettiä suosikkiani, mutta se oli hieman hankalaa. Täytyy kyllä sanoa että Olivia Rouge oli mahtava. Ilmeet ja eleet olivat niin hienoja ja tilanteeseen sopivia, että pointsit kotiin siitä. Ja muutenkin, onhan hän nyt äärimmäisen ihastuttava neitonen. Ja koska ilmiselvästi pidän mustatukkaisista tytöistä, LouLou D'vil löytyy tietenkin suosikeistani. Olivialla oli mukana hieman enemmän huumoria esityksessään, kun taas LouLou sai yleisön kiljahtelemaan innostuksesta viettelevillä esityksillään. Mahtavia tyttöjä, kertakaikkiaan.
Erikoiskunniamaininta tänään jaetaan tilaisuuden juontaneelle Mr. Lafayette Lestrangelle, joka piti yleisöstään hyvää huolta.
Kuvata tilaisuudessa ei saanut, joten niitä ei valitettavasti ole esitellä. Toivottavasti niitä löytyy jostain lähipäivinä.
Upea show. Kiitos ja kumarrus järjestäjille ja esiintyjille. Toivottavasti tätä nähdään jatkossa lisää, ja mielellään tietenkin useasti!
Samalla sain tilaisuuden käyttää Nitrobaben ihanaa Pin-up henkistä ruusumekkoani ja punaisia vagabondin korkokenkiäni. On ihanaa, kun sai oikein tälläytyä ja olla nättinä! Pitkän sairastelun jälkeinen kalpeuskaan ei saanut intoani latistumaan, hiukset olivat pin-up-kiharoilla ja kukkapinneillä somistetut. Ja arvatkaa mitä? En tullut ottaneeksi edes kuvaa. Ohnoes :)
Me and my best friends went to see the Burlesque Star Revue on friday. I bought tickets from pre-sale, because i was afraid they're going to sold them out. I was so looking forward to it! Girls were so pretty and they just knew how to their thing. I can't tell you what was my favourite, because they all were so great. Olivia Rouge was delicious, and LouLou D'vil dangerously seductive. Mr. Lafayette Lestrange took so good care of us, so he really does deserve a special mention.
The show was absolutely amazing, I totally loved it. I'm hoping to see more soon!
I got the change to wear my favourite pin-up style dress i bought from Nitrobabe and with it, perfect match, Vagabond's red high heels. It was wonderful to be particularly dressed, also with the make-up and hair. Though i looked a bit pale after beeing sick so long, i think I did okay. And guess what? I forgot to take picture of myself! Oh no :)
Ostin liput meille tytöille ennakkoon netin kautta, koska pelkäsin jäävämme ilman. Lippuja kuitenkin oli jäänyt muutamia myyntiin ovelle saakka, joten ranskalaisvahvistuksemmekin onnistui saamaan lipun ja pääsemään kanssamme viettämään kimaltavaa iltaa. Saavuimme paikalle ajoissa, sillä ennakkoilmoituksen mukaan paikalla piti olla mahdollisuus Burleskiaiheiseen shoppailuun. Kaikkea pientä kivaa olikin tarjolla, mutta tälläkertaa mitään ei tarttunut mukaan. Outoa, mutta totta. Teatteri sijaitsi lähellä pyynikintoria, vähän hassussa paikkaa ja huonoilla opasteilla (remontin vuoksi?) mutta osasimme kuin osasimmekin suunnistaa paikalle osoitteen ja muutamien ovilla jo ennakkoon seisoskelleiden ihmisten perusteella. Alku oli vähän kummaa, ovet olivat lukossa ja odottelimme sitten ulkopuolella koska päästäisiin sisälle. Meinasi vähän palellakkin, mutta onneksi seura oli niin mainiota, ettei se haitannut. Teatterin aula oli todella pieni ja tunkkainen, narikan virkaa toimitti pari vaaterekkiä jonne sai itse omaisuutensa ripustaa. Rohkeina tyttöinä emme ahtaudesta kuitenkaan hämmästyneet ja kuumuuskin kuului vaan asiaan. Burleskiahan tänne tultiin katsomaan. Numeroituja paikkoja ei ollut, vaan jokainen sai lykätä pyrstönsä juuri siihen kun tykkäsi, jollei joku siinä jo sattunut istumaan. Eturivin paikat olivat heti tietenkin täynnä, ja koska seurueellamme oli kokoa kuitenkin jonkun verran ja halusimme kaikki päästä vierekkäin, jäimme takariviin. Näkyvyys ei valitettavasti ollut kovin hyvä.. :(
Esitys sen sijaan oli kertakaikkisen upea. Kimallusta ja kutkuttavia tilanteita riitti. On uskomatonta, miten nämä ihananihanat burleskitaiteilijat saivat jopa käsineen riisumisen näyttämään niin viehättävältä. Yleisö huokaili ihastuksesta ja oli mukana koko parituntisen esityksen ajan. Yritin kovasti miettiä suosikkiani, mutta se oli hieman hankalaa. Täytyy kyllä sanoa että Olivia Rouge oli mahtava. Ilmeet ja eleet olivat niin hienoja ja tilanteeseen sopivia, että pointsit kotiin siitä. Ja muutenkin, onhan hän nyt äärimmäisen ihastuttava neitonen. Ja koska ilmiselvästi pidän mustatukkaisista tytöistä, LouLou D'vil löytyy tietenkin suosikeistani. Olivialla oli mukana hieman enemmän huumoria esityksessään, kun taas LouLou sai yleisön kiljahtelemaan innostuksesta viettelevillä esityksillään. Mahtavia tyttöjä, kertakaikkiaan.
Erikoiskunniamaininta tänään jaetaan tilaisuuden juontaneelle Mr. Lafayette Lestrangelle, joka piti yleisöstään hyvää huolta.
Kuvata tilaisuudessa ei saanut, joten niitä ei valitettavasti ole esitellä. Toivottavasti niitä löytyy jostain lähipäivinä.
Upea show. Kiitos ja kumarrus järjestäjille ja esiintyjille. Toivottavasti tätä nähdään jatkossa lisää, ja mielellään tietenkin useasti!
Samalla sain tilaisuuden käyttää Nitrobaben ihanaa Pin-up henkistä ruusumekkoani ja punaisia vagabondin korkokenkiäni. On ihanaa, kun sai oikein tälläytyä ja olla nättinä! Pitkän sairastelun jälkeinen kalpeuskaan ei saanut intoani latistumaan, hiukset olivat pin-up-kiharoilla ja kukkapinneillä somistetut. Ja arvatkaa mitä? En tullut ottaneeksi edes kuvaa. Ohnoes :)
Me and my best friends went to see the Burlesque Star Revue on friday. I bought tickets from pre-sale, because i was afraid they're going to sold them out. I was so looking forward to it! Girls were so pretty and they just knew how to their thing. I can't tell you what was my favourite, because they all were so great. Olivia Rouge was delicious, and LouLou D'vil dangerously seductive. Mr. Lafayette Lestrange took so good care of us, so he really does deserve a special mention.
The show was absolutely amazing, I totally loved it. I'm hoping to see more soon!
I got the change to wear my favourite pin-up style dress i bought from Nitrobabe and with it, perfect match, Vagabond's red high heels. It was wonderful to be particularly dressed, also with the make-up and hair. Though i looked a bit pale after beeing sick so long, i think I did okay. And guess what? I forgot to take picture of myself! Oh no :)
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Ken on heistä kaikkein kauhein..?
Missikisat. Taas ne tuli ja ennenkaikkea meni. Pienenä tyttönä niitä katsoi silmä kovana, silmät innostuksesta loistaen. "katso äiti, miten ihanat hiukset, ja ihana mekko! Sitten kun minusta tulee iso, minusta tulee missi"
Yeah. Right. No missiähän minusta ei tullut, luojan kiitos.
Vuosi vuodelta kisat ovat muuttuneet tylsemmiksi. Puvut tylsiä toistensa klooneja ja kauniimpia tyttösiä tulee päivittäin vastaan ihan vaan kaupunkireissuilla ja anttilan kassoilla. Oikeasti. Kuka ne kilpailijat sinne päästää?
Pitää olla tietyn pituinen ja painoinen ja muotoinen. Nykytrendinä näkyy olevan niin missi- kuin mallimaailmassakin langanlaihuus. Mallit ehkä ymmärrän, mutta missit..? Miss Suomen pitäisi minun ehkä vanhanaikaisenkin käsitykseni mukaan olla ihana, hehkeä, kaunis, luonnollinen elovena-tyttö. Enkä tarkoita tällä tekohymyä, kylkiluita ja vetyperoksidilla blondattua tukkaa. Onko kumma, että missikisojen suosio on laskenut?
Ja mitä tekee kisojen järjestäjä? Päättää tehdä tästä tusinatavaraa kaikkien muiden tosi-tv-spektaakkeleiden sekaan. Äänestä suosikkisi jatkoon! Tekstarit viuhumaan! Jee! Naureskelin tuota jo vähän etukäteen, mutta entäpä sitten kisojen toteutus? Tökeröitä videonpätkiä, teinimäistä hihittelyä "hihi, no mä tuota.. tykkään pojista, ja sit niinku kaikista hyvästä, niinku öö.. vaikka ruoasta. ja sit totaaa.."
Mitä ihmettä? Minne jäi maailmanpelastus ja nälänhätä? Sekaan vähän vedessä kieriskelyä halpaan miestenlehtityyliin niin menestys on taattu. Hohhoijjaa. Tälläkö sitten saadaan suosio nousuun? Laadukkaampaa tavaraa saa netistä ladattua koneelleen mielin määrin, joten nörttipoikienkaan suosioon en ehkä menisi vannomaan. Koko finaalin toteutus oli mielestäni niin ala-arvoinen, etten viitsi edes alkaa erittelemään, mitä kaikkea siinä inhosin. En todellakaan pidä itseäni tiukkapipoisena kukkahattutätinä, vaan aika avoimena ja kokeilunhaluisena ihmisenä, mutta tuo meni kyllä yli. Odotan mielenkiinnolla, mitä ne oikeat kukkahattutädit kisoista sanovat.
Mutta hei! Otetaanko kilpailu siitä kuka keksii hauskimman seurapelin missikisoja katsellessa? Yksi ehdotus tuli tässä menneenä iltana irkissä. Joka kerta, kun kylkiluut vilahtaa, saa ottaa paukun. Ihan hyvä, mutta kenellä on niin hyvä viinapää..? Ei ainakaan allekirjoittaneella :P
Ja olihan niistäkin nyt se hyöty, että minäkin sain muutaman hetken elämästäni kulutettua näinkin ylevään blogimerkintään. Luovuus suorastaan puhkesi kukkaan, huomaatteko? ;)
Minun täydellisen-ihanan-upea-pikkuvintiö-tyttäreni sanoi kisojen lopussa että "minusta ei kyllä mitään missiä tule, musta tulee hevosenhoitaja!"
awww
Loppuun vertailun vuoksi muutama kuva.
Tässä vuoden 1947 Miss Suomi, Anna-Liisa Leppänen, aivan mielettömän kaunis kuva!
(kuva täältä)
Sekä vuoden 1937 Ihannetyttö, Britta Wikström
(kuva täältä)
.. ja tähän on tultu. Elsi Suolanen, tämän vuoden finalisti jota voittajaksikin ehdoteltiin. Hot or not?
(kuva: mtv3.fi)
Definitely not.
Sääli sinänsä. Tytöistä olisi varmasti saatu irti jotain paljon parempaa ja laadukkaampaa.
Halukkaat voivat ihastella historian siipien havinaa katselemalla ylen arkistojen missikisakätköjä täältä
Tai lueskella missifoorumin juttuja täällä.
Sekä tietenkin tehdä omat johtopäätöksensä ja tuomarointinsa ihan itsenäisesti.
Tiikerityttö kiittää, ja kuittaa.
Yeah. Right. No missiähän minusta ei tullut, luojan kiitos.
Vuosi vuodelta kisat ovat muuttuneet tylsemmiksi. Puvut tylsiä toistensa klooneja ja kauniimpia tyttösiä tulee päivittäin vastaan ihan vaan kaupunkireissuilla ja anttilan kassoilla. Oikeasti. Kuka ne kilpailijat sinne päästää?
Pitää olla tietyn pituinen ja painoinen ja muotoinen. Nykytrendinä näkyy olevan niin missi- kuin mallimaailmassakin langanlaihuus. Mallit ehkä ymmärrän, mutta missit..? Miss Suomen pitäisi minun ehkä vanhanaikaisenkin käsitykseni mukaan olla ihana, hehkeä, kaunis, luonnollinen elovena-tyttö. Enkä tarkoita tällä tekohymyä, kylkiluita ja vetyperoksidilla blondattua tukkaa. Onko kumma, että missikisojen suosio on laskenut?
Ja mitä tekee kisojen järjestäjä? Päättää tehdä tästä tusinatavaraa kaikkien muiden tosi-tv-spektaakkeleiden sekaan. Äänestä suosikkisi jatkoon! Tekstarit viuhumaan! Jee! Naureskelin tuota jo vähän etukäteen, mutta entäpä sitten kisojen toteutus? Tökeröitä videonpätkiä, teinimäistä hihittelyä "hihi, no mä tuota.. tykkään pojista, ja sit niinku kaikista hyvästä, niinku öö.. vaikka ruoasta. ja sit totaaa.."
Mitä ihmettä? Minne jäi maailmanpelastus ja nälänhätä? Sekaan vähän vedessä kieriskelyä halpaan miestenlehtityyliin niin menestys on taattu. Hohhoijjaa. Tälläkö sitten saadaan suosio nousuun? Laadukkaampaa tavaraa saa netistä ladattua koneelleen mielin määrin, joten nörttipoikienkaan suosioon en ehkä menisi vannomaan. Koko finaalin toteutus oli mielestäni niin ala-arvoinen, etten viitsi edes alkaa erittelemään, mitä kaikkea siinä inhosin. En todellakaan pidä itseäni tiukkapipoisena kukkahattutätinä, vaan aika avoimena ja kokeilunhaluisena ihmisenä, mutta tuo meni kyllä yli. Odotan mielenkiinnolla, mitä ne oikeat kukkahattutädit kisoista sanovat.
Mutta hei! Otetaanko kilpailu siitä kuka keksii hauskimman seurapelin missikisoja katsellessa? Yksi ehdotus tuli tässä menneenä iltana irkissä. Joka kerta, kun kylkiluut vilahtaa, saa ottaa paukun. Ihan hyvä, mutta kenellä on niin hyvä viinapää..? Ei ainakaan allekirjoittaneella :P
Ja olihan niistäkin nyt se hyöty, että minäkin sain muutaman hetken elämästäni kulutettua näinkin ylevään blogimerkintään. Luovuus suorastaan puhkesi kukkaan, huomaatteko? ;)
Minun täydellisen-ihanan-upea-pikkuvintiö-tyttäreni sanoi kisojen lopussa että "minusta ei kyllä mitään missiä tule, musta tulee hevosenhoitaja!"
awww
Loppuun vertailun vuoksi muutama kuva.
Tässä vuoden 1947 Miss Suomi, Anna-Liisa Leppänen, aivan mielettömän kaunis kuva!
(kuva täältä)
Sekä vuoden 1937 Ihannetyttö, Britta Wikström
(kuva täältä)
.. ja tähän on tultu. Elsi Suolanen, tämän vuoden finalisti jota voittajaksikin ehdoteltiin. Hot or not?
(kuva: mtv3.fi)
Definitely not.
Sääli sinänsä. Tytöistä olisi varmasti saatu irti jotain paljon parempaa ja laadukkaampaa.
Halukkaat voivat ihastella historian siipien havinaa katselemalla ylen arkistojen missikisakätköjä täältä
Tai lueskella missifoorumin juttuja täällä.
Sekä tietenkin tehdä omat johtopäätöksensä ja tuomarointinsa ihan itsenäisesti.
Tiikerityttö kiittää, ja kuittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
