Vanha juttu.

Minulla oli synttärit helmikuussa. Sain lahjaksi jotain mikä kestää koko elämän.
Uuden tatuoinnin!
Idea oli muhinut mielessä jo pitkään. Viimeistely tapahtui tosin vasta paikan päällä.



Itse tatskaaminen ei taaskaan sattunut ollenkaan, vaikka sitä odottelin jo tällä kerralla. Olin kuullut juttuja että käden sisäpuoli olisi imakka paikka vaan eipä ollut. Vaivuin taas tuttuun ekstaasiin tatskakoneen suristessa. Se ääni on oikeasti ihan törkeän ihana!



Tatskani on siis Pikkutiikerin nimi ja syntymäaika, rannekoruna käteni ympärille kiedottuna. Ihana! Tätä voi sitten jatkaa, jos luoja suo ja saan joskus vielä lisää lapsosia.

Seuraavaa (lasta vai tatskaa?;)) odotellessa!

it's been a hard days night!

Ollaan vietetty pitkää viikonloppua Pikkutiikerin kanssa. Aloitettiin se jo torstaina, kun Poliisiopistolla oli turusta ratsupoliisit kylässä.
Pikkutiikeri ei oikein tiennyt mitenpäin olla, kun oli niin innoissaan. Enemmänkin tosin niistä hevosista, kuin poliiseista. Hälläväliä, sanoo äititiikeri, kivaa oli ja sai rapsutella uljaita hevosia ja nuuhkia hevosentuoksua. Mukavaa vaihtelua arkeen tämmöinen pieni tapahtuma! Kiitos vaan järjestäjille :)





Sitten suunnattiinkin kotiin hakemaan matkalaukut ja junalle. Suuntana oli Järvenpää jossa armas isosiskoni asuu. Mentiin kesälomailemaan siis ihanaisen siskoni luokse! Lauantaille oli luvassa myös sukujuhlat Mikkelissä, joten se hoituisi sitten samalla reissulla ja matka Mikkeliinkin sujuisi rattoisammin yhdessä.

Järvenpäässä vietettiin laatuaikaa, torstaina mentiin katsomaan siskon työpaikalla lomailevia lampaita jotka olivat erityisesti Pikkutiikerin mieleen. Niitä itikoita uhmaten rapsuttelimme aidan välistä ja Pikkutiikeri syötti niille "nurmikkoa" ja löytyipä taskuista leipäpalasiakin niille herkuiksi. Pienestä sitä ihmisen-(ja tiikerin)lapsi tulee iloiseksi.









Ihania eikö totta!

Isosiskolla oli myös "ihan pikkuinen parveke" jota Pikkutiikeri jaksoi ihmetellä.



Lauantaina sitten tosiaan hypättiin porukalla autoon ja suuntasimme kohti Mikkeliä. Eno täytti 60v, ja tarkoitus oli pitää hänelle synttärijuhlat yllätyksenä. Oli ihan mahtavaa nähdä hänen ilmeensä kun pihaan kurvasi auto toisensa jälkeen ja sukulaiset ilmaantuivat paikalle. Yllätys oli siis onnistunut! Minä sain elämäni ensimmäistä kertaa voileipäkakkua (joo, en tiedä miten oon siltä välttynyt tähän asti) ja se oli taivaallista.
Parasta oli kuitenkin se että sai viettää laatuaikaa sukulaisten kera. Meidän suvussa ei liiemmilti ole sukujuhlia nähty ja eipä ihan hirveästi tule yhteyksiäkään pidettyä perinteisiä joulukortteja lukuunottamatta. Siellä sitten istuttiin ja vaihdettiin kuulumisia. Hauskaa, miten sitä onkin aikaa mennyt. Ennen sitä oli pikkutyttö, ja nyt oltiin kaikki serkut aikuisia ja meilläkin jo omia lapsia.

Sunnuntaina nukuttiin puoleenpäivään, lämmitettiin aamusauna ja nautittiin lempeistä löylyistä vielä unenpöpperössä. Aamupala syötiin yhden pintaan ja sitten suunnattiinkin kirppikselle.


Pikkutiikeri keräsi pihalta muutaman kukkasen ruokapöytää sulostuttamaan!

Illemmalla suunnattiin rannalle, Järvenpäässä oli käynnissä festarit, Pop Circus, jossa oli jos jonkinlaista esiintyjää. Me saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mentiin leikkipuistoon jossa Pikkutiikeri sai leikkiä hyvän tovin ja me istuttiin karkkipussi kainalossa kuuntelemassa Happoradion ja PMMP:n keikat. Satanutkaan ei ollenkaan, joskin lämpimämpi olisi voinut olla. Kaiken kaikkiaan oikein mukava sunnuntai.

Kotiin tultiin tänään maanantaina. Kohta tästä saakin suunnistaa omaan sänkyyn oman peiton alle ja aamulla nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Kiitos siskolle ihanasta viikonlopusta, otetaan pian uusiksi :)

poliisi ajaa sinisellä autolla, uaaa..

Näin kesälomailun aikaan olis varsin mukavaa jos keksisi aina jotain kivaa tekemistä koko perheelle. Välillä se tuottaa ongelmia kun tuntuu että kaikki lähialueen puistoista lähtien on jo loppuunkoluttuja. Minusta ainakin olisi kivaa löytää uutta kivaa tekemistä kesän jokaiselle päivälle. (ja mielellään vieläpä ilmaiseksi, heh)

Tänään sitten lähdettiin Pikkutiikerin kanssa läheiseen Poliisimuseoon! Hervannassa, Duon kauppakeskuksen vieressä sijaitsevassa, poliisikoulun tiloissa sijaitseva museo on ilmainen ja kaikille avoin museo. Varsinkin pikkupojille ja muuten poliiseja ihaileville varmasti käymisen arvoinen kohde.
Pikkutiikeristä kivointa oli poliisiautot ja -moottoripyörät joita pääsi siellä tutkimaan. Lisäksi aseet olivat vähän pelottavia, mutta niitä piti myös ihmetellä. Vaihtuvana näyttelynä oli hauska poliisikoiranäyttely, jossa pääsi tutustumaan poliisikoirien elämään. Se olikin tehty lapsille sopivaksi, oli tutkittavaa ja sai katsoa ransun videon poliisikoirista. Taustalla välillä kuuluva ääninauha poliisin ja "rosvon" sananvaihdosta oli ajoittain hieman jännittävä, Pikkutiikerin veti ainakin hieman hiljaiseksi.

Kaikkein parasta poliisimuseossa oli kuitenkin lasten oma osasto. Siitä oli tehty poliisiaseman kaltainen leikkinurkka, jossa sai pukea ylleen ihka oikean poliisinpuvun, haalarin tai viitan, ja leikkiä! Siellä oli mm. magneettitaulu liikennepuisto teemalla, johon sai laitella liikennemerkkejä, autoja ja jalankulkijoita. Piirustusvälineet, värityskuvia ja kaikista parasta, poliisiauto ja tyrmä kaltereineen kaikkineen. Kaikki olivat siis vain leikkijöitä vaille! Mukava reissu oli, etenkin kun saimme koko museon vain itsellemme. Muita kävijöitä ei koko aikana ollut yhtäkään. Ei se nyt loppujenlopuksi niin ihmeellinen paikka ollut, mutta kyllä meidän päiväämme piristi kummasti, suosittelen muillekkin!

Ensi viikolla, 10.6. Poliisimuseolla vierailee turusta ratsupoliisi. Oli aikomuksena mennä ihmettelemään tätäkin. Lisää aiheesta täällä.

kesätunnelmia

Taas on pitkä aika kulunut siitä kun edellisen kerran kirjoittelin. Aikaa mennyt kaikenlaiseen, mm. muuttoon ja muutenkin, elämään. En ole vaan yksinkertaisesti jaksanut käyttää aikaani tähän. Tutut tietävät kuulumiset ilman bloggaamistakin :)

Muutto tosiaan on nyt takana ja elämä uudessa kodissa alkaa sujua aika hyvin. Muutettiin vähän rauhattomaksikin osoittautuneesta lähiöstä lähemmäksi palveluita, hervantaan, ja tämähän on nyt kuin keskustassa asuisi. Kävelymatkan päästä löytyvät (melkein) kaikki mitä voi vaan tarvita postista ja kelasta lääkäriin ja videovuokraamoon. Makuuni ja Filmtown onkin olleet ahkerassa käytössä kun ollaan Pikkutiikerin kanssa käytetty niiden palveluita hyväksemme leffailtoja järkätessä.

Parasta uudessa kodissa on kuitenkin Oma Sauna. Mitä luksusta! Löylyt ovat lempeät, ei kovat ja kiukkuiset kuten useissa sähkösaunoissa vaan todellakin lempeät ja kosteat. Oikein nautinnolliset. Niinpä sauna onkin lämmennyt useana iltana ja Pikkutiikerikin, joka ei yleensä niin saunan ystävä ole, jaksaa istua löylyissä vesileikkiensä kera pidemmänkin aikaa.
Luksusta on myös Oma Makuuhuone. Edellisessä asunnossa nukkumisjärjestely oli sellainen, että olohuone oli jaettu sohvalla niin että minun sänkyni oli yhdessä nurkassa. Kätevää iltaisen televisionkatselun kannalta, mutta.. Nyt minulla on siis oma makuuhuone! Pienet ne on ilot.. :)

Uusia tuulia on myös odotettavissa Pikkutiikerin elämään. Hän on nimittäin menossa syksyllä kouluun ja nyt on lopettanut pysyvästi päiväkotiuransa. Vietetään yhdessä kesälomaa ja ollaan yritettä keksiä kivaa tekemistä näille päiville. Tänään käytiin keskustassa kirjastossa ja Pikkutiikerin elämässä otettiin taas yksi uusi iso askel, hän sai oman bussikorttinsa! Voi sitä ilmettä, kun otettiin bussi kotiin ja sai itse piipauttaa matkan matkakortinlukijassa. Isoja juttuja pienen tytön elämässä :) Keskustorilla oli myös joku tapahtuma mistä saatiin maistiaisina karjalanpiirakoita (nam!) ja Pinja lisäksi seitsemän (7!) ilmapalloa. Matkan kohokoha oman bussikortin lisäksi. Kiitos vaan sille kiltille setäihmiselle joka ne pallot Pikkutiikerille toi, pyytämättä vielä!

Näin meillä tänään! Toivottavasti sinullakin on ollut mukava päivä x)

Minne aika on kadonnut?

Kaikki alkoi siitä kun yhtenä kauniina päivänä tein raskaustestin, ihan varmuuden vuoksi, kun ei ollut kuulunut Tätiä kylään siinä kuussa, ja oli röntgenkuviin meno. Järkytys oli melkoinen, kun esiin pompsahti samantien kaksi täysin selkeänsinistä viivaa.

"Raskaana" - selvensi paketti.

Se se vasta oli yllätys. Nimenomaan yllätys, ei vahinko. Maailman paras yllätys ikinä.

Alkujärkytyksestä selvittyäni olin onnellinen. Ihan hillittömän onnellinen, vaikkakin välillä piti käydä halailemassa vessanpönttöä ja esimerkiksi mustan makkaran haju, jota Tampereella on hankalaa vältellä, tunki nenään kaupassa ja julkisissa tiloissa äärimmäisen voimakkaana ja aiheutti välittömän yökkäysreaktion.
Ja sitten tuli kokishimo. Nimenomaan Hanakokishimo. Voi että kuinka se maistuikaan.

Keskellä kylmiltä talvea syntyi Pikkutiikeri viikon etuajassa. Sairaalaan suunnattiin siinä vaiheessa kun supistukset siirtyi selkäpuolelle ja oli hankaluuksia pysytellä jaloillaan, kymmenen aikaan illalla noin suurinpiirtein. Aamulla, kymmentä vaille kahdeksan sain syliini Maailman Täydellisimmän ja Kauneimman pienen tytön. Minun oman pienen tyttöni. Ja sillä hetkellä kaikki muu hävisi. Minusta tuli Ihan Oikeasti Äiti.

Tästä päivästä on tänään tullut kuluneeksi tasan seitsemän vuotta. Pikkutiikerini on jo reipas esikoululainen ja menee syksyllä kouluun. Tuntuu hullulta. Vastahan minä kannoin pikkuistani kantoliinassa ja nuuhkin vauvantuoksuista tukkaa.

Viikonloppuna aloitettiin jo synttärijuhlat. Tänään hain tytölleni kimpun tulppaaneja ja niille uuden maljakon. Illalla yksi parhaimmista ystävistäni toi Pikkutiikerille Ihan IKIOMAN ruusun.





Nyt meidän keittiössä tuoksuu ihan kukkasille.

Winter wonderland ja kirppislöytöjä!

Jos syksy on miun ehdoton lempparivuodenaikani, niin talvi tulee hyvänä kakkosena. Siniset hetket, kynttilät, tunnelmalliset valot ja varjot, kirpeät pakkaset, höyryävä hengitys, minttukaakao ja pulkkamäki. Aah! Taivaallista :)
Harmi vaan, kun kerrostaloasunnossani ei ole takkaa. Kaltaiselleni vilukissalle se olisi ehdoton edellytys. Täällä minä nytkin istun villahuovana sisällä villasukat jalassa ja fiilistelen pakkaskuvilla vaikkei enää noista kovimmista pakkasista ole kuin muisto.









No okei, myönnettäköön että nuo -30 asteen pakkaset ei oikein oo kivoja enää sen pulkkamäen kannalta ja huonoa siinä on myös se että lempikorkkarit on parasta jättää kaappiin... Mutta muuten oon kyllä ihan talvi-ihminen :)

Ja sitten, asiasta kukkaruukkuun (oon tunnetusti tosi hyvä kukkaruukuissa) haluan ehdottomasti esitellä viimeisimmät suosikkikirppislöytöihanuuteni!

Oon jo kauan haaveillut Shakespearen vanhaalla lontoolla kirjoitetusta Romeosta ja Juliasta. Nyt se löytyi, hintaa oli huimat 1,5e. Muutama pöytä eteenpäin ja mukaan tarttui Sentencedin The Funeral Album. Se nyt vaan on HYVÄ.



Ja sitten! Keittiönpöytäni on suhteellisen pieni, äitiniäidin peruja oleva harvinaisen ihana valkoinen pyöreä pöytä valkoisine pinnatuoleineen. Maailman kaunein ja ihanin ruokaryhmä ja sopii keittiööni kuin nenä päähän. Ja näin kun normaalitilanteessa Pikkutiikerin kanssa ihan kaksistaan syödään ni mahdutaankin sen ääreen hyvin. Vieraita varten on käynyt mielessä hankkia muutama jakkara, mutta sopivia ei ole tullut vastaan. Kirpparilla sitten näin tämän:



Valkoiset jalat, punaisella nahalla päällystetty. Maalia jokapuolella. Ei kovin siisti. Hintaa 0,50e. Kuitenkin täysin hyväkuntoinen, ei ruostetta ja oli tukevakin kaikenlisäksi. Mukaan se lähti, tottakai. Sain niittipyssyn lainaan, kaivelin kangaslaatikostani jämäpalan kangasta ja asettelin sen paikoilleen. Ja näin ihana siitä tuli!



Olen minä sitten etevä! Näitä jakkaroita kun saisi lisää.. Jos jollain on kaupata niitä minulle niin saa ottaa yhteyttä sähköpostilla :)

Tässä taas tältäerää.

So long, and thanks for all the fish!

Pitkästä, pitkästä aikaa..

Niin vaan sitä on hurahtanut aika ihan kuin huomaamatta. On se kumma, mihin se aina vaan katoaa eikä ilmoittele itsestään juuri sen kummemmin. Äsken vielä oli kesä, ja sitten.. Puuh.

Elämässä on ollut kaikenlaista. Sillä selittelen blogihiljaisuuttani tälläkertaa. En kuitenkaan ala siitä sen enempää avautumaan. Parannan tapojani toivottavasti jatkossa. Siirtelin juuri kivoja kuviakin koneelle, niitäkin voi olla tiedossa.

Sitä odotellessani haluan jakaa teidän ihanien pörröpupusteni (ehh) kanssa runon jonka muistan ajalta kun asuin vielä äitini kanssa. Siellä se oli eteisen seinällä korttiin kirjoitettuna. Minusta se oli kiva runo. Unohdin sen vuosiksi mutta jälleen kerran sen löysin. Kokeilkaapa miltä se teistä tuntuu.

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

-Eeva Kilpi-

Näihin sanoihin päätän tältä erää, katoan sinne peiton alle ja mietin etten muistanut tänään juoda yhtään kupillista teetä.