Supersize me?

Pitkään on ollut mielessä kirjoittaa avautuminen tästä aiheesta joten tässäpä tulee.

Jokainen nainen on varmaankin jossain vaiheessa elämäänsä tuskaillut painonsa kanssa, niin myös minä. Yläasteella ja opiskeluaikoina olin tosi hoikassa kunnossa, kokoa 36/38, suurimmillaan. Kikkailin ruoan kanssa, elin lähestulkoon riisipiirakalla, vauvan hedelmäsoseilla, nuudeleilla ja jogurtilla. Kävin salilla 5 kertaa viikossa ja treenasin hiki hatussa.
Sitten tapahtui jotain. Tuli parisuhde, leffaillat sohvalla löhöten olikin mukavampaa kuin treenaus ja kun miehellä oli auto, oli sillä helppo mennä jokapaikkaan. Ennenkun kuljin kävellen ja pyörällä. Laiskistuin!
Lapsetkin on tehnyt osansa. On raskausarpia, roikkuvaa ja löllyvää siellä täällä. Lantio on levinnyt. Vaan niinkai se on, että äitien kuuluukin olla vähän pyöreitä ja pehmeitä? ;)
Painon nousu on ollut henkisesti kova paikka. Rakastan vaatteita ja kun huomaa ettei mahdu lempimekkoonsa, on se melkoinen kolaus itsetunnolle. Miten olenkaan voinut päästää itseni tähän kuntoon?
Erona entiseen on, etten aikaisemmin edes viitsinyt katsella nättejä vaatteita, kun ajattelin että näyttävät kuitenkin pääläni kamalilta. Nyt, kun on menettänyt hermonsa samoihin t-paitoihin ja legginsseihin, on huomannut että meille plus-kokoisillekkin löytyy kivoja vaatteita. Facebook onkin tehnyt tämän sopivan helpoksi lukuisine kirppiksineen. Vaatteista löytyy kuvat ja mitat, ja mikä parasta, ei tarvitse lähteä kaupunkiin kiljuvien lasten kanssa hikoilemaan sovituskoppeihin. Idea vaatebloggauksesta on ollut mielessä jo pitkään, mutta jospa saisi joskus ryhdyttyä tuumasta toimeen? :)
Nyt olen kokoa 44/46, vähän on paino jo pudonnut, mutta koska olen tosi huono laihdutuskuureissa, en semmoiselle rupea. Koitan mietyiä ruokavaliota tarkemmin, jättää herkut hyllylle (paheitani ovat jäätelö ja limsa!)  ja pidentää koiran kanssa tekemiä lenkkejä. Jospa tämä tästä, en lyö vielä hanskoja naulaan! Siihen asti shoppailen ihania vaatteita tähän kokoon ja koitan tehdä parhaani siitä mitä on tällähetkellä tarjolla. Näyttäväthän monet muutkin plus-koon naiset hyvältä, miksen minä voisi?

Tänään on päällä kirppiskokonaisuus. Lepakkohihainen t-paita fb:stä ja musta ihana täyskellohelmainen pitsihame UFFilta. :)

Valio Onni Buzzaus!

Hei taas pitkästä aikaa!
Päästiin Nupun kanssa buzzaamaan tässä joku aika taakseppäin Valion Onni puuroja ja vellejä. Kiva projekti!
Olen yleensä melko skeptinen näuden valmistuotteiden suhteen mutta täytyy sanoa, että nämä olivat kiva yllätys! 9kk kuopukselle maistui erityisesti puolukkainen ja omenainen puuro. Ne olivat näppäriä käyttää, helppo ottaa mukaan ja nopeita, mikä on valttia lapsiperheessä, kun nälkä yllättää. Näitä voimme ostaa myös jatkossa ihan näin kotikäyttöön!
Tutustu ihmeessä lisää www.valio.fi/onni ja kokeile! :)
Suosittelen! :)

Neuletakin tuunaus!

Ostin tuossa päivänä eräänä kirppikseltä Nupulle neuletakin. Jonkun itse tekemä, tosi siistiä jälkeä ja aivan ihananpehmeää lankaa. Rinnukseen oli ommeltu oranssi kukkanappi, joka ei kuitenkaan aivan minun silmääni miellyttäny. Ratkoin sen sitten irti, ja kaivelin ompelulaatikkoni kätköjä. Sieltäpä löytyikin söötti Hello Kitty aiheinen kangasmerkki joka sopi kuin nakutettu neuletakin kylkeen. Ompelinpa sen sitten siihen. Tämmöinen siitä sitten tuli.

Aika ihana! :)

Pitkästä aikaa.

On kulunut jo (liiankin) Pitkä tovi siitä kun viimeksi kirjoitin. Elämä on vienyt niin kovaa tahtia, että aikaa tälle ei ole löytynyt. Enkä ole sitten väkisinkään alkanut kirjoittaa. Pääsääntöisesti meidän perheen elämää tahdittaa nyt 5.6.2012 syntynyt pikkutyttö. Olen äitiyslomalla, ja eletään siis vauvantahtista arkea. Ilokseni imetys sujuu enemmän kuin hyvin, tyttö kasvaa kovaa tahtia ja on varsin tyytyväinen vauva. Rintaraivareilta ei olla vältytty, mutta alkuhämmennyksen jälkeen siitäkin selvittiin. Ensimmäinen kokonainen nukuttu yökin on takanapäin! Pienen vauvamme myötä olen päässyt taas sisälle ihanaiseen lastenvaatemaailmaan! Pikkutiikerille, joka nykyään on jo reipas koululainen, pieneksi jääneitä vaatteita on isot kasat varastossa, ne ovat ahkerassa käytössä, mutta myös uusia löytöjä on tehty. Pääasiassa kirppikseltä, mutta jotain myös on ostettu uutena. Facebookin myötä shoppailu on kummasti helpottunut, kirppispalstaa voi selailla omassa keittiössä teekupposen ääressä ja tehdä hyviä löytöjä, jos on nopea. Nyt saa sitten ostella sekä ihanan pieniä vauvanvaatteita että isompia koululaisen vaatteita! Nuo isommat koululaisen vaatteet vaan tuntuvat olevan kovasti kiven alla varsinkin kirppiksillä, kuluvatkohan ne käytössä niin ettei niitä riitä kiertoon vai mikä lienee syy? Nyt hakusessa Pikkutiikerille on koulua varten etenkin leggareita ja "pehmeitä" housuja, farkkuja neiti ei suostu pitämään. Löydöistä pääsen toivottavasti kertomaan lisää tulevaisuudessa ;)

Heaven.

Ennen oli näin:



Ei mennyt kuitenkaan sataa vuotta, kun tuli Eräs Torstai.

Nyt on tämä:



Minun oma Peikko <3

Vanha juttu.

Minulla oli synttärit helmikuussa. Sain lahjaksi jotain mikä kestää koko elämän.
Uuden tatuoinnin!
Idea oli muhinut mielessä jo pitkään. Viimeistely tapahtui tosin vasta paikan päällä.



Itse tatskaaminen ei taaskaan sattunut ollenkaan, vaikka sitä odottelin jo tällä kerralla. Olin kuullut juttuja että käden sisäpuoli olisi imakka paikka vaan eipä ollut. Vaivuin taas tuttuun ekstaasiin tatskakoneen suristessa. Se ääni on oikeasti ihan törkeän ihana!



Tatskani on siis Pikkutiikerin nimi ja syntymäaika, rannekoruna käteni ympärille kiedottuna. Ihana! Tätä voi sitten jatkaa, jos luoja suo ja saan joskus vielä lisää lapsosia.

Seuraavaa (lasta vai tatskaa?;)) odotellessa!

it's been a hard days night!

Ollaan vietetty pitkää viikonloppua Pikkutiikerin kanssa. Aloitettiin se jo torstaina, kun Poliisiopistolla oli turusta ratsupoliisit kylässä.
Pikkutiikeri ei oikein tiennyt mitenpäin olla, kun oli niin innoissaan. Enemmänkin tosin niistä hevosista, kuin poliiseista. Hälläväliä, sanoo äititiikeri, kivaa oli ja sai rapsutella uljaita hevosia ja nuuhkia hevosentuoksua. Mukavaa vaihtelua arkeen tämmöinen pieni tapahtuma! Kiitos vaan järjestäjille :)





Sitten suunnattiinkin kotiin hakemaan matkalaukut ja junalle. Suuntana oli Järvenpää jossa armas isosiskoni asuu. Mentiin kesälomailemaan siis ihanaisen siskoni luokse! Lauantaille oli luvassa myös sukujuhlat Mikkelissä, joten se hoituisi sitten samalla reissulla ja matka Mikkeliinkin sujuisi rattoisammin yhdessä.

Järvenpäässä vietettiin laatuaikaa, torstaina mentiin katsomaan siskon työpaikalla lomailevia lampaita jotka olivat erityisesti Pikkutiikerin mieleen. Niitä itikoita uhmaten rapsuttelimme aidan välistä ja Pikkutiikeri syötti niille "nurmikkoa" ja löytyipä taskuista leipäpalasiakin niille herkuiksi. Pienestä sitä ihmisen-(ja tiikerin)lapsi tulee iloiseksi.









Ihania eikö totta!

Isosiskolla oli myös "ihan pikkuinen parveke" jota Pikkutiikeri jaksoi ihmetellä.



Lauantaina sitten tosiaan hypättiin porukalla autoon ja suuntasimme kohti Mikkeliä. Eno täytti 60v, ja tarkoitus oli pitää hänelle synttärijuhlat yllätyksenä. Oli ihan mahtavaa nähdä hänen ilmeensä kun pihaan kurvasi auto toisensa jälkeen ja sukulaiset ilmaantuivat paikalle. Yllätys oli siis onnistunut! Minä sain elämäni ensimmäistä kertaa voileipäkakkua (joo, en tiedä miten oon siltä välttynyt tähän asti) ja se oli taivaallista.
Parasta oli kuitenkin se että sai viettää laatuaikaa sukulaisten kera. Meidän suvussa ei liiemmilti ole sukujuhlia nähty ja eipä ihan hirveästi tule yhteyksiäkään pidettyä perinteisiä joulukortteja lukuunottamatta. Siellä sitten istuttiin ja vaihdettiin kuulumisia. Hauskaa, miten sitä onkin aikaa mennyt. Ennen sitä oli pikkutyttö, ja nyt oltiin kaikki serkut aikuisia ja meilläkin jo omia lapsia.

Sunnuntaina nukuttiin puoleenpäivään, lämmitettiin aamusauna ja nautittiin lempeistä löylyistä vielä unenpöpperössä. Aamupala syötiin yhden pintaan ja sitten suunnattiinkin kirppikselle.


Pikkutiikeri keräsi pihalta muutaman kukkasen ruokapöytää sulostuttamaan!

Illemmalla suunnattiin rannalle, Järvenpäässä oli käynnissä festarit, Pop Circus, jossa oli jos jonkinlaista esiintyjää. Me saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mentiin leikkipuistoon jossa Pikkutiikeri sai leikkiä hyvän tovin ja me istuttiin karkkipussi kainalossa kuuntelemassa Happoradion ja PMMP:n keikat. Satanutkaan ei ollenkaan, joskin lämpimämpi olisi voinut olla. Kaiken kaikkiaan oikein mukava sunnuntai.

Kotiin tultiin tänään maanantaina. Kohta tästä saakin suunnistaa omaan sänkyyn oman peiton alle ja aamulla nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Kiitos siskolle ihanasta viikonlopusta, otetaan pian uusiksi :)