maanantai 26. tammikuuta 2009

Diamonds are a girl's best friend?

Minä sain tänään lahjaksi uuden hienon korun. Ja jo ensi hetkestä kun näin sen, siitä tuli ehdoton suosikkini. Odottakaapas kun kerron..
Se on tehty vaaleanpunaisesta kuminauhasta ja erivärisistä ja -muotoisista muovihelmistä.
Ja se on kaunein koru mitä maa päällään kantaa.



Sen on tehnyt maailman ihanin pieni ihminen. Minun oma rakas tyttäreni!
Jokaisen helmen hän valitsi tarkkaan pussista, pujotti nauhaan varovaisesti ja kertoi samalla:


"minä äiti pistän tähän näin paljon näitä sydämiä,
kun minä rakastan sinua niin paljon
että lepakotkin pelästyy,
ja aina kun näät nää sydämet, niin muistat sen aina!"



Minun oma aarteeni.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

I say Sirqus, you say Alfon!

Ja niin olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Viikonloppuna Tampereella kerrankin tapahtui jotain äärimmäisen mielenkiintoista. Nimittäin Circus Ruskan isännöimät SIRKUSFESTIVAALIT! Tälläinen sirkusfriikkihän oli onnesta mykkyrällä, kun tästä ihanaisesta tapahtumasta kuulin. Tarkoitus oli mennä paikalle sekä perjantaiksi että lauantaiksi, tietenkin, mutta käytännön seikat sanelivat toisin.
Eilen lauantaina kuitenkin pääsin kuitenkin paikalle, katsomaan edes yhtä esitystä. Se oli mahtipontistakin mahtipontisempi, europoppia vilisevä ruotsalaisen, Sirqus Alfonin Eurotrash!


(kuva: circusruska.com)

En ollut tutustunut kyseiseen porukkaan aikaisemmin, joten ennakko-odotuksia ei juuri ollut. Mielenkiinnosta ja jännityksestä kihisten siis saavuin paikalle. Circus Ruska kertoo esityksestä festivaalisivuillaan seuraavaa:

"Murteellista englantia, räikeitä ja vanhentuneita klubimuotiluomuksia, euroteknoa ja tekokoruja. Postmoderni, rappeutunut, vanhanaikainen kulttuuri-ilmiö, joka on naamioitu avantgarde-taiteeksi. Sirqus Alfon esittää mahtipontista draamaa megatähtitulkinnoista intiimeihin henkilökuviin. Neljän eksentrisen hahmon kanssakäymiseen pohjautuvan komedian ja vanhoista musiikkivideoista lainatun kuvakielen avulla he luovat vanhan koulukunnan slapstickiä new-rave-kontekstissa.

Sirqus Alfonin viimeisimmässä musiikkiesityksessä käytettiin pystybassoa, megafonia, lelurumpuja ja melodikaa. Nyt arsenaalia täydentää joukko omituisia instrumentteja, joihin kuuluvat theremin, kurkkulaulu ja elektroniset kokeilut.

Sirqus Alfonin varietee-esitys EUROTRASH puhaltaa energisesti uutta henkeä yllättäviin hitteihin käyttäen taikuutta, epätavallista akrobatiaa, videoprojektioita ja virtuoosimaista jongleerausta."


Entä mitä se sitten oli? Juurikin ja aika pitkälti tätä. Aivan kertakaikkisen hieno esitys joka ei kyllä jättänyt kylmäksi :) Eturivin paikat olivat hyvät, näki esiintyjien pienimmätkin ilmeet ja eleet. (ja välillä melkein joutui väistelemään banaaninroiskeita) Lopussa innokkaat fanit jotka pomppivat lavan edessä tosin heikensivät ajoittain niin paljon näkyvyyttä, ettei lavalle enää nähnyt juuri ollenkaan. Joku meidän takaa yritti huudellakkin että pois edestä, mutta eihän sillä tietenkään ollut mitään vaikutusta. Vaikka musiikki pääpiirteittäin edusti juuri sitä inhoamaani genreä, ei esityksestä voinut olla pitämättä. Energiaa, hikeä, tanssia ja suorastaan ihailtavaa lantiotyöskentelyä... ;) Sen kun yhdisti muutenkin hauskaan iltaan, ei tullut yllätyksenä että vatsalihakset ovat nyt kipeänä, ei treenaamisesta, vaan aika pitkälti nauramisesta. Youtube tarjoilee tästäkin videonpätkiä. Se ei ole mitään verrattuna livekokemukseen, joten jos tarjoutuu tilaisuus nähdä tämä livenä, suosittelen!













Joo, ja ei sovi unohtaa hienonhienoa, ultramodernia robottiteknologiaa ja akrobatiaa!

They most definitely liked to move it!

torstai 22. tammikuuta 2009

rrrrruoste

Haa! Eilen tuli viimein tilaamani hennesin paketti. Tilasin sieltä alesta vähän alusvaatehepeniä ja iiihanat kengät jota kuolasin jo kesällä, mutta en raaksinut ostaa. Silloin hintaa oli 35e, nyt ne sai kympillä.
Mutta ennenkaikkea odotin tytölle tilaamaani takkia. Hakusessa oli jo ollut jonkun aikaa sellainen "siistimpi" takki kauppareissuille jne, ettei aina tarvitse kulkea kuumissa haalareissa. Hennesillä on paljon kivoja lastenvaatteita (aina silloin tällöin) ja kävinkin hämeenkadulla ihmetettelemässä. Sieltä löytyikin ihan täydellinen takki, mutta siinä värissä ei enää ollut kokoja, plus että hinta lähenteli neljääkymppiä. Postimyynnissä oli sama takki, kokoja riitti ja mikä parasta, se oli alennuksessa. Hintaa takille jäi 16e.



Ihana, ja sopi tosi hyvin! Pitää ottaa vielä tässä jokupäivä kuva neidistä itsestään ulkotamineissa.

Tänään tein pikakierroksen Veskassa. Tarkoituksena oli katella tytölle synttärilahjaksi jotain vaatteita, mutta ei oikein ollut mitään sellaista mitä ajattelin. Lindexin lastenvaatteet ovat aivan mielettömän ihania, ne ansaitsisivat melkein oman postauksen. Ne ovat värikkäitä, iloisia ja retrotyylisiä. Jee! Mikään ei tympäise niin paljon kun ne iänikuiset pastellit ja vaaleanpunaiset eri värit.

Sorruin sitten samalla reissulla ostamaan ne kauan haaveissa siintäneet kiiltolegginssit. Kotona sovittaessani totesin, että ne ovat IHANAT ja harmittelen etten ole uskaltautunut niihin aikaisemmin. Mikä parasta, minulla oli kaksi sellaista Lindexin sukkaleimakorttia (sukista ja sukkatuotteista leima, kahdeksannet ilmaiseksi) ja ne kun yhdisti, oli kortti täynnä. Leggarit olivat siis ilmaiset! Hintaa näillä olisi muuten ollut 19,95e, joten aikamoinen säästö. Muuten koko päivän ollessa ihan hirveä, tämä oli kyllä sellainen, että ihan teki mieli hymyillä ;)



En tiedä johtuuko se minun laajakuvanäytöstäni vai mistä, mutta tuntuu että kaikki kuvat jotenkin leviävät ruudulla? Hmm. Hienot ne ovat silti, molemmat :)

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Kotihoito vs. päivähoito

Katsoinpa sitten minäkin viimepäivinä ihmisten mieliä suuresti kuohuttaneen videopätkän Ylen aamutv:ssä 17.1. esitetystä "keskustelusta" jossa vastakkain olivat lasten kotihoitoa suorastaan raivokkaasti puolustava Nina Mikkonen ja päivähoidon puolesta puhuja Jarkko Tontti.

Jo ensimmäisten minuuttien aikana tuntuu homma lähtevän hanskasta totaalisesti. Rouva Mikkosella on selkeästi hyvin vahvat mielipiteet asiasta, ja sen myös huomasivat varmasti katsojat. Vastapuoli ei juurikaan saanut suunvuoroa ja juontaja joutui rauhoittelemaan kiivasta keskustelua. Katsokaapa itse.



Täytyypä sanoa, että hiljaiseksi vetää! Tärkeä asia toki josta on hyvä keskustella, mutta.. Huh. Ensinnäkin, kuinka moni asiasta tietämätön voi ottaa vakavasti väittelijää, joka vetää rankasti tunteet mukaan eikä pysty asiasta keskustelemaan rauhallisesti tai edes ajattelemaan asiaa toisen näkökulmasta? Lisäksi mielestäni on tökeröä keskeyttää toisen puhe puhumalla itse lujaa toisen päälle eikä edes pyytää anteeksi. Suuttuminen on asia erikseen, mutta väittely? Eikö sitä pitäisi harrastaa rakentavassa mielessä ja toisen mielipidettä kunnioittaen? Noh. Ehkä toisilla on vaan niin tulinen luonne.. :)

Entä sitten kumpi on lapselle parempi. Kotihoito vaiko päivähoito? Omasta mielestäni asia ei ole yhtä mustavalkoinen kuin tässä väittelyssä. Molemmissa on varmasti puolensa. Ja ennenkaikkea, lapset ovat niin erilaisia. Toinen viihtyy ryhmässä, toinen vetäytyy mieluiten omaan oloonsa. Niinhän me aikuisetkin teemme! Tärkeintä kuitenkin on hyvinvoiva ja onnellinen lapsi jolla on sekä turvallinen kasvuympäristö että turvallisia aikuisia ympärillään.

Minulla on ollut niin hyvä tilanne, että olen voinut olla kotona tyttäreni kanssa siihen asti kun hän täytti 3v. Päätös oli minulle itsestään selvä jo ennen lapseni syntymää. Tietenkään kaikissa elämäntilanteissa ja kaikilla tämä ei ole mahdollista eikä kaikille perheille muutenkaan toimiva ratkaisu, mutta meidän perheessämme tämä sujui hyvinkin mallikkaasti, eikä tullut konkurssiakaan, vaikka kyllähän se välillä tiukkaa teki elellä kotihoidontuella. Tyttäreni aloitti siis päivähoidon kuukautta ennen 3-vuotis syntymäpäiviään. Hän meni päiväkotiin, ensimmäistä kertaa elämänsä aikana vieraitten hoidettavaksi. Aikaisemmin lapsenvahtina olivat tarvittaessa toimineet isovanhemmat tai muuten läheiset ihmiset. Kaikki sujui alusta pitäen hyvin. Tyttö viihtyi, sai paljon kavereiita ja päiväkodin tädit olivat todella ihania ja ammattitaitoisia ihmisiä. Lapsia ehdittiin huomioida, ja vanhempienkin kanssa ehdittiin vaihtaa päivän kuulumiset. Tasan kaksi kertaa on neiti jäänyt itkemään päiväkotiin jäätyään (ja kyllä, se oli riipaiseva kokemus) ja molemmilla kerroilla kotiin päästyään on tullut kipeäksi. Ennakoi siis sitä. Nyt hän täyttää pian 6v, on edelleen päiväkodissa ja olen edelleen tyytyväinen. Allergiat on otettu huomioon, aina on löytynyt sopivaa ruokaa ja sairastelujakin on ollut aika vähän.

Väittelyssä Mikkonen vetää esiin korvatulehdukset. Onhan se selvää, että isossa joukossa taudit leviävät helpommin. Varsinkin päivähoidon aloittaessa, kun tullaan kotoa ympäristöön jonka bakteerikanta on täysin erilainen, on sairastuminen enemminkin sääntö kuin poikkeus. Vaikka päiväkodissa työntekijät valvovat lasten käsienpesut sun muut ennen ruokailua, niin on kyse silti lapsista. Eivät he osaa huolehtia hygieniastaan kuten me aikuiset. Käsienpesu unohtuu helpommin tai tehdään vähän hutaisemalla, leikitään lattialla ja vähän välillä menee sormetkin suuhun, myös isommilla lapsilla. Sitten se vastustuskyky kasvaa, eikä ihan joka aivastuksesta tule kipeäksi. Väitänpä, että ihan samallatavalla sitä kipeäksi voi tulla kauppareissulla tai bussissa/junassa. Eipä siinä montaa kertaa tarvitse aivastaa, suojata suuta samalla kädellä ja sitten sillä samalla kädellä avata ovea tai valkata appelsiineja. Ja pöpöt tykkää.

Väittelyssä ei otettu kantaa muihin kuin päiväkotiin. Sittenhän on myös vaihtoehtoina perhepäivähoito, ryhmäperhepäivähoito ja erilaiset kerhot. Siitä varmasti jokainen perhe löytää sopivan hoitomuodon lapselleen jos kotihoito ei ole vaihtoehto.

Entäpä sitten kotihoito?
Ihan mahtava juttuhan se on jos siihen on mahdollisuus, varsinkin pienen lapsen kanssa. Minä en kadu hetkeäkään sitä että olin tytön kanssa kotona. Pystyin olemaan paikalla kun hän otti ensimmäiset askeleensa, sanoi ensimmäiset sanansa ja oppi kaikkea uutta. Ja kyllä, sai niitä uskomattomia uhmaikäisen raivokohtauksia, huusi ja itki ja potki naama punaisena lattialla niin että varmaan kuului naapuriinkin. Sitähän se oli, ihan normaalia arkea. Pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivoamista, ulkoilua, leikkiä, yhdessäoloa. Tietenkin myös negatiivisia asioita mahtui mukaan, sairastelut, allergiat, yövalvomiset sun muut. Mutta sitähän se elämä on!
Jaksavatko kaikki järjestää niitä virikkeitä lapselleen, tarjota muutakin kun teletappivideoita ja pilttiä purkista? Lapset kuitenkin tarvitsevat sitä säännöllistä ulkoilua, leikkiä ja kehittävää tekemistä. Ei tietenkään tarvitse olla varhaiskasvatuksen ammattilainen suoriutuakseen tehtävästä, mutta valitettava tosiasia on, että kaikki vanhemmat eivät tule vaan ajatelleeksi tai eivät jaksa järjestellä mitään ihmeellistä. Syitä tietenkin voi olla monia. Askartelut voivat olla sotkuisia tai "en minä osaa laulaa" tai jotain muuta. Sotkuthan voi aina siivota ja veikkaanpa ettei kukaan lapsi sano vanhemmilleen että "ihan kiva kun laulat ja leikit mun kanssa, mutta menee kyllä niin epävireisesti että parempi ehkä lopettaa".
Kotihoito taas antaa mahdollisuuksia joustavuuteen eritavalla. Jos päiväkodissa tiistai on jumppapäivä, kotona sitä voi tehdä silloin kun sattuu huvittamaan ja se aikatauluun sopii eikä tarvitse noudattaa minuuttiaikataulua.

Nyt on myös paljon puhuttu päivähoidon laadusta. Varoja leikataan, työntekijöitä ei ole tarpeeksi ja ryhmäkoot ovat isoja. Kylmistä ja kolkoista laitoksista ei varmasti pidä kukaan ja lasten turvallisuus ja päivähoidon laatu ovat mielestäni niin tärkeitä asioita, että se säästö siinä kohdassa ei kannata.

Ajat ovat paljon muuttuneet niistä "vanhoista hyvistä ajoista". Silloin varmasti kotihoito todellakin on ollut se ehdoton vaihtoehto. Perheyhteisöt ovat olleet suurempia, lapsia on ollut samassa talossa enemmän joten niitä sosiaalisia taitoja on päästy opettelemaan. Tottakai nykyisinkin on niitä kotihoidossa olevia lapsia joilla on paljon leikkikavereita ja pääsevät harjoittelemaan niitä sosiaalisia taitoja, mutta myöskin paljon niitä perheitä, joilla sitä sellaista sosiaalista verkostoa ei ole. On mielestäni kuitenkin äärimmäisen tärkeää että lapsi oppii olemaan ja toimimaan ryhmässä myös vähän vieraampienkin ihmisten kanssa. Luomaan itsekkin sitä sosiaalista verkostoa. Enkä nyt sano, että se olis niin et syö tai tule syödyksi, ei se päivähoito nyt niin raakaa peliä ole. :)

Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ole hyvä toiselle. Jokainen äiti (ja isä) tuntee parhaiten oman lapsensa ja osaa tehdä sen perusteella johtopäätöksensä. Ja toivottavasti osaa ajatella sen sydämen lisäksi myös sillä terveellä vähän turhan aliarvostetulla maalaisjärjellä.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Omg, shoes!

Kävinpä tässä taas tänään kirppiksellä pyörimässä samalla kun hoitelin muita asioita kaupungilla. Ja ihme tapahtui, tälläkertaa en ostanut yhtään kenkiä ;) Muuten oli kyllä tosihyvä reissu, löytyi vaikka mitä ihanaa. Yksi minunkin suosikkikirppiksistäni on Laukontorilla sijaitseva Radiokirppis. Yleensä sieltä aina löytää jotain kivaa, mutta olenpa myös käynyt monta kertaa niin ettei siellä olekkaan mitään kiinnostavaa. Vaihtelee tosi paljon, kuten myös hinnat. Siellä on ne vakiopöydät missä myydään mitä ihmeellisintä krääsää ja muutama missä myydään kirppishinnoiksi kalliita vaatteita jne. Sieltä olen tehnyt ihan käsittämättömän hienoja kenkälöytöjä. Täysin uudenveroisia ja muutamalla eurolla. Kenkiä minulla on ihan kauhea kasa, joidenkin mielestä liikaa, mutta minusta ihan sopivasti. Joitakin on ehkä vielä pakko hankkia ;)
Tänään inspiroiduin ja asettelin lempparini portaille nättiin riviin ja kuvasin ne. Tässä tulos:



Kaikkia ei saanu mitenkään mahtumaan yhteen kuvaan. Ylimpänä olevista saappaista ei saa juuri mitään selvää. Mutta kuitenkin.. Voisinpa esitellä muutamat ehdottomat lempparini.



Nämä aivan ihanat saappaat ovat myöskin löytö kirppikseltä. Minua ihastutti erityisesti sääressä oleva pitsikoriste sekä jalkapöydän musta rusetti. Niin ihanan tyttömäiset! Hintaa näillä taisi olla 7e.



Tämä kuva on vähän huono, mutta... Kengät ovat ihanat :) Sokkarilta heräteostos. Ne olivat vaan niin ihanat, että ne oli pakko saada. Varren "ryppyisyys" ja remmit iskivät kuin metrinen halko. Korko on ihana ja nämä ovat hyvät jalkaan!



Taas kirppislöytöjä radiokirppikseltä. Ihanat saapikkaat pienellä korolla. Jälleen, äärettömän hyvät jalassa. Lienee tarpeetonta sanoa, että varren kirjailtu lohikäärmekuvio valloitti :)



Sitten taas ihan "uusien" kenkien pariin. Nämä ihanat kiilakorolliset ruskeat sandaalit ovat löytö k-kengän loppuunmyynnistä turtolasta. Ovh. näillä oli 74,90e, maksoin kympin. Kesää odotellessa!

Ja sitten lisää kirppislöytöjä:











Ja sitten. Nämä punaiset ihanat vagabondin täysin iskemättömät kaunottaret minulle bongasi tuo ihana juuri 6v täyttävä tyttäreni. Äitin tyttö? ;)



Nämä ruosteenoranssit kiilakorkoiset, myöskin vagabondin kengät ovat myös kirppikseltä. Hintaa muistaakseni 2e. Tosi hyvät jalkaan, tuo kiilakorko on jotenkin vaan niin mukava :) Ihastuin noihin yksityiskohtiin.



Sitten taas kirppislöytöihin. Jälleen kerran aivan iskemättömät remmikorkkarit. Näissä siis tuo nahkanauha kieputellaan säären ympäri. Korkoa sellaiset 11,5cm, kuvittelin, etten pysty kävelemään sellaisilla, mutta näköjään olen salaa oppinut :P Näitä oli mahdotonta kuvata "yksin", joten tässäpä sitten ihanainen sääriposeeraus ;)



Ja viimeiseksi tältä erää pistettäköön H&M:n alennusmyynnistä löydetyt aivan törkeän nätit korkkarit. Tämä värimaailma on jotenkin nyt selkeästi mun juttu. Ja ne yksityiskohdat!







Samaan hehkutukseen liitän vähän muutakin. Tummanruskea kietaisumallinen samettihame ja pilkullinen halterneck-toppi ovat tämän päivän löytöjä kirppikseltä. Hame on ehkä aavistuksen verran liian iso, mutta ei anneta sen häiritä ;) Musta bolero myös kirppikseltä. Ja kenkinä nuo edellämainitut hennesin ruskeasävyiset ihanuudet.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Perjantai-illan huumaa ja maailman söpöimmät villasukat

Kaikki alkoi siitä, kun tässä eräänä viikonloppuna vietimme Ihanan tätini luona kuopiossa Korkean Paikan Leiriä. Se oli hulvaton tyttöjen viikonloppu johon osallistuivat minun ja tyttäreni lisäksi isosiskoni tyttärensä kanssa, maailman paras äitimme ja ihanaakin ihanampi tätimme. Isosiskoni oli pyytänyt äitiä tekemään hänelle polviin asti pitkät villasukat novitan Mambo-langasta. Aivan mielettömän kauniit. Eikö hän sitten rehennellyt niillä siellä, ja minä rukka vain palelin. Tätini sankarillisesti pelasti tilanteen ja kaivoi minulle kätköistään kauniit kirkkaanpunaiset polviin asti ulottuvat villasukat. Ja koska minun oli tietenkin pakko pistää paremmaksi siskoani, uhosin, että näistä tulee söpöimmät villasukat maailmassa. Ja niinhän niistä tuli.

Tykkään käyttää paljon hameita, ja rakastan erilaisia sukkahousuja ja sukkia. Etenkin polvi- tai ylipolvensukkia. Siispä kun mietin mitä jotain erityistä sukkiini keksin, päädyin hankkimaan metrin verran mustaa silkkinauhaa ja päätin tehdä niistä rusetit sukkien sääriosaan. Yltiösöpöä, varsinkin hameiden kanssa. Inspiraationa tietenkin upea Pin-up tyyli.

Tässä sukat ennen tuunausta. Huomatkaa hieno poseeraus ;)
Pahoittelen huonolaatuista kännykkäkamerakuvaa, en vaan yksinkertaisesti jaksanut kaivaa esiin järkkääni.



Maailman yksinkertaisin, helpoin ja ehkä mielikuvitoksettomin tuunaus näyttää tältä. Tarvikkeina siis villasukat, 1m silkkunauhaa, neula ja mustaa lankaa rusetin ompelemiseen.



Ne vaan ovat niin ihanat!

lauantai 10. tammikuuta 2009

Maria, Maria!

Ditan inspiroima bloggaukseni selkeästi vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Oletteko huomanneet, ketä yksi suomen julkkismaailmassa kipuava neitonen uusimmissa kuvissa muistuttaa? Ensimmäisen kerran huomasin yhdennäköisyyden maikkarin hittiohjelmassa Tanssii Tähtien Kanssa. (joo, myönnän katsoneeni kyseistä sarjaa) Mutta pitemmittä puheitta, saanen esitellä: Maria Lund!


(kuva: myspace.com/marialundofficial)

Viehättävä eikö? Minusta ainakin! Minuun iskee tuo tyyli, mustat hiukset ja naisellinen olemus. Niin, ja Dita-look-a-like. Ei tietenkään yhtä ihana, mutta hyvä alku ;)

Tässä vielä muutama kuva Maria Lundin samaiselta myspace-sivustolta. Ihana mekko, ihanat kengät ja ihanat hanskat. Mutta mikä tuo juttu Marian päässä on? Hattu? Hyi, en tykkää. Itse lisäisin vielä jonkun punaisen pin-up tyylisen kukan rintakoruksi tai olisin ottanut kuvaan jonkun yli-ihanan punaisen kirjekuorilaukun.



(kuva: myspace.com/marialundofficial)



(kuva: myspace.com/marialundofficial)

Myös tämä jälkimmäinen kuva on aika ihastuttava. Voi tuota mekkoa! Minun on ehkä pakko saada tuontyylinen. Ei ehkä kuitenkaan valkoista, minun ihoni on niin vaalea, että näyttäisin lähinnä oopperan kummitukselta.

Maria Lundia googlen kuvahaulla googletellessani löysin myös toisenlaisia kuvia. Juorupalstojen "aatelia" edustava Seiska täräyttää kehiin seuraavanlaista.


(kuva:seiska.fi)

Olen sanaton. Tämä kuva on mielestäni hirveä. Mutta seiskan mauttomaan tyyliin hyvin sopiva. Mutta voi Maria, toivottavasti nämä päivät ovat tiukasti takana. Ei näin!

Huh.

Toivuttuanne järkytyksestä halukkaat voivat tutustua vaikka Maria Lundin myspace-sivustoon ja kuunnella pätkät uudelta levyltä. Ihan kiva idea. Paul Ankan samalla idealla aiemmin toteutettu levy oli svengaava ja oikeastaan pidin siitä, mutta tämä ei minuun kolahda ihastuttavasta Marian mekosta huolimatta ;)

perjantai 9. tammikuuta 2009

Ihana Dita ja Art of Teese

Vaikea arvata fanitukseni kohde? Tietenkin ihana, upea, kaunistakin kauniimpi Dita von Teese. Marilyn Mansoninkin ex-vaimona, mutta ennenkaikkea burlesque-taiteilijana tunnettu Nainen joka vaan jaksaa herättää ihastusta.
Olen pienestä pitäen tuntenut suunnatonta vetoa sellaiseen tyttömäiseen glamouriin, lempielokuviani ovat olleet kautta aikojen mm. My Fair Lady. Jotenkin sellainen Pin-up tyylinen look on vaan NIIN IHANA. Täydellisen kapeita vyötäröitä, kellohelmoja, täydellisen onnistuneita meikkejä ja kampauksia ja ennenkaikkea huoliteltu ja naisellinen tyyli. Aivan upeaa. Minuun eivät kuitenkaan pinkki ja pastellisävyt tehoa, enemmänkin tummanpuhuva tyyli. Ja kuka muu kantaa tätä yhtä täydellisesti kuin Dita? Katsokaapa vaikka.





Aivan käsittämättömän upea nainen.








(kuvat: tinypic.com)


Ditan poseerauskuvat ovat upeita, mutta hänen tyylinsä on pettämätön myös muuten. Enpä ole nähnyt ainuttakaan paparazzien nappaamaa kuvaa Ditasta tukka laittamatta tai krapulaisena saati sitten epäonnistuneita asuvalintoja hänen yllään. Ehei. Dita on varmastikkin täydellinen! Pakko olla. Ja jos ei ole, älkää kertoko sitä minulle ettei illuusioni ihanan täydellisestä naisesta rikkoudu. ;)







(kuvat: celebritypro.com, icelebz.com ja fanpix.net)

Tässä taannoin Dita poseerasi myös Playboylle. Minulla on ollut lehdestä melko nuhjuinen kuva. Vetyperoksidilla blondattuja bimboja pupunkorvat päässä vähintäänkin halvan näköisissä kuvissa. Kunnes tuli Dita. Tässä saksan Playboyn kansi. Kaunis ja tyylikäs.


(kuva: mirror.co.uk)

Ehdoton synttärilahjatoiveeni teemaan liittyen ei liene siis yllätys. Dita von Teesen kirja Burlesque and Art of the Teese /Fetish and the art of the Teese. En ole nähnyt kyseistä kirjaa kirjakaupoissa, ja jostain blogista muistelen lukeneeni että suomesta sitä ei saa kuin tilaamalla. Odotukset kirjaa kohtaan ovat korkealla, niin paljon sitä on hehkutettu. Saas nähdä miten käy..


When I grow up I'll be stable

Kun tässä lähestytään kovaa vauhtia kahdettakymmenettäkuudetta syntymäpäivääni, voisi olla mukavaa miettiä, mikä minusta oikein tulee isona? Mitä minä haluan olla kun olen OIKEASTI aikuinen? (kukin määritelköön itse aikuisen, minä kärsin ikuisesta Peter-Pan-syndroomasta.

Tämänhetkinen tilanne on sellainen välimuoto. Ei ihan sitä mitä haluan, mutta ei nyt ihan kamalaakaan. Rivitalokolmio hyvien kulkuyhteyksien päässä keskustasta, metsän vieressä hyvien ulkoilumaastojen alkaessa omalta pihalta. Ihan kiva joo, mutta jos saisin valita mitä kaikista eniten haluaisin, se olisi jotain ihan muuta. Mitäpä se sitten olisi? Minäpä kerron.





Minun unelmakotini olisi maalla. Se olisi iso maalaistalo suurensuurella tontilla. Asuinrakennus olisi tarpeeksi suuri, että sinne mahtuisi useampi lastenhuone ja kirjasto. Keittiön pitäisi olla niin suuri, että sinne mahtuisi sohva ja suurensuuri ruokapöytä jonka ääreen mahtuisi oman perheen lisäksi myös ystävät syömään. Olohuoneessa olisi takka ja sohva- tai nojatuolitilaa myöskin kaikille ystäville illanistujaisia varten. Talo olisi sisustettu kodikkaasti ja lämpimästi, käyttäen maanläheisiä sävyjä ja nurkan takaa saattaisi löytyä jotain yllättävääkin. Monet huonekalut olisivat vanhoja tai entisöityjä. Retroilu, kierrätys ja vanhan uudelleenkäyttäminen olisivat isossa osassa kotiani, kuten nytkin. Lasikuisti olisi myös ehdoton. Lähellä olisi hiekkaranta lapsia varten ja syvempi laituriranta isommille uimareille sekä tietenkin rannassa soutuvene.




Pihalta löytyisi tietenkin tallirakennus jossa asustelisi muutama suomenhevonen tai tupsujalkainen Irish Cob. Kai sitä pitäisi lapsille hankkia pienenpieni shetlanninponi hevosharrastuksen opettelua varten :) Tallissa olisi tilaa myös lampaille, kanoille ja pupuille. Tilalla häärisi tietenkin myös pari kissaa ja muutama koira, mielellään sileäkarvaisia Jack Russelin terriereitä! Hevosilla olisi tilavat laitumet jossa ne saisivat vietellä mukavia kesäpäiviä tai talvella piehtaroida puhtaalla pakkaslumella. Ratsastaa voisi kentän lisäksi myös metsäteillä vaikka koko perheen voimin.



Tilalta täytyisi löytyä myös pieni kasvihuone kirsikkatomaattien ja kurkkujen kasvattamista varten sekä tietenkin kasvimaa, perunapelto, marjapensaita ja omenapuita. Ja tietenkin maakellari, missä voisi sitä satoa sitten säilöä talvea varten kätevästi.

Ja jos nyt oikein aletaan haaveilemaan, niin varmaan kaikista ihaninta olisi jos olisi sellainen pieni yhteisö, niinkuin ennenvanhaan. Samassa pihapiirissä asuisi muutama perhe jotka yhdessä pitäisivät tilasta huolta. Jokaisella perheellä olisi tietenkin omat kotitalonsa, mutta samassa pihapiirissä kuitenkin. Voisi elää mahdollisimman omavaraista elämää läheisten ympäröimänä. Lapsille olisi leikkikavereita ja turvallinen kasvuympäristö. Aikaa vietettäisiin yhdessä ja apua olisi tarvittaessa lähellä mutta myös jokaisen omaa rauhaa kunnioitettaisiin.
Toiveajattelua? Ehkä, mutta ainahan sitä saa haaveilla :)

torstai 8. tammikuuta 2009

Muuttopäivä!

Erinäisten ominaisuuksien innoittamana päätin minäkin siirtää blogini vuodatuksesta tänne blogspottiin. Koska vanhaa blogia en saanut tuotua tähän suoraan, aion siirrellä osan vanhoista kirjoituksistani tänne käsipelillä. Osa kirjoituksista jää myös vanhaan blogiin. Näin mm. siksi että vanha blogini muuttuu salasanalliseksi hetken aikaa muuton jälkeen :) Jos haluat jatkossa lukea toistakin blogia, pyydä salasanaa siihen sähköpostilla. Tuntemattomien ei kuitenkaan kannata vaivautua.. :)

Hetki tässä ihmetellessä voi vierähtää, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa..
Taas siis mennään!

maanantai 5. tammikuuta 2009

Animaatioelokuvien aatelia

Vastikään ensi-illassa ollut elokuva Madagascar 2 säväytti trailerillaan ollessamme katsomassa Niko lentäjänpoikaa. Pidin siitä ensimmäisestäkin elokuvasta svengaavine pepunheilutusmusiikkeineen ja hervottomine kommentteineen ("imekkö sinä peukkuu?" muah!) mutta tämä kakkososa...

Olimme siis elokuvissa yhdessä Pikkutiikerin ja Ystäväni kanssa. Siinä kaikessa rauhassa istuimme popcorniemme kanssa ja odotimme innolla elokuvan alkua, ja joo, myöskin trailereita. Madagascar2 traileri vaikutti jo alussa hyvältä, mutta Moto-Moton iskeytyessä valkokankaalle oli aika lähellä, etteikö popcornit tulleet ulos nenän kautta naurun saattelematta. Mitäpä tässä selittelemään, katsokaa itse!

Klikkaa tästä!

Vähänkö hei mahtava! Päätös oli tehty. Elokuva vaikuttaa juuri niin kierolta savolaista huumoriani ajatellen, että se siirtyi välittömästi Must-See-listalleni. Tyttö vaan on tässä vuorotellen sairastanut sekä keuhkokuumeen että adenoviruksen, niin eipä olla päästy sitä katsomaan. Sairaalasta päästyämme lupasin Pikkutiikerille, että kunhan hän paranee, mennään leffaan. Ehkä sitten loppiaisena?

Jessica R, koska mennään? ;)

Noh. kuitenkin. Blogeja selaillessani iltani ratoksi satuin löytämään aiheesta vielä musiikkivideonkin!
Täydellistä. Tässäpä vielä teillekkin piristystä pakkaskeleihin. :)

Klik! Klik! Klik!

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Pogoo!



Vähän ennen joulua muistin jälleen Sorin Sirkuksen ja joulushown. Viimevuonna havahduin asiaan aivan liian myöhään ja kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä. Tälläkertaa olin ajoissa liikkeellä ja ostin liput tämän vuoden esitykseen nimeltä Pogoo! Ja odotin taas uutta sirkuselämystä kuin kuuta nousevaa.




Ja vihdoin tänään se päivä koitti. Kirpsakka pakkaskeli ja ilma täynnä odotusta. Pikkutiikeriä jännitti niin, ettei ruokailusta tahtonut tulla mitään. Neiti tuntuu olevan aivan yhtälailla sirkushullu kun äitinsä. Ja se kaikki alkoi aikanaan Cirque du Soleilista.. No mutta. Tämä oli pikkutiikerin toinen sirkuselämys, aikaisemmin syksyllähän kävimme katsomassa perinteistä sirkusta Sirkus Finlandiassa. Sorin Sirkuksessa ei temppuile koirat ja kiiltäväturkkiset hevoset, vaan taiteilijoina ovat ihmiset itse. Ns. nykysirkusta.




Saavuimme paikalle hieman viimetipassa, parkkipaikkoja vielä oli ja eteisessä oli hyvin toimiva narikka (vapaaehtoinen maksu) ja tyllihameinen klovni myymässä popcornia. Paikalta sai myös ostaa Sorin Sirkuksen paitoja, pipoja, käsiohjelman, arpoja, jne.. Käsiohjelman, joka muuten on samalla tämän vuoden kalenteri upeine kuvineen, sai itselleen 5e:n hintaan ja Pogoo!- paitoja sai taas ostaa aikuisten koossa 15e:n ja lasten 10e:n hintaan. Popcornit maksoivat 1,5e, ja ostamastamme yhdestä laatikollisesta popsi mukavasti sekä äiti että tytär. Nam! Hinnat siis kohdallaan.
Ihmisiä oli valtavasti, ja väliajalla varsinkin näin lapsiperhettä koskettava asia, vessajono, oli TODELLA pitkä. Siitä olisi voinut muodostua ongelma, mutta erityiskiitos henkilökunnalle, joka ohjasi etenkin lasten kanssa olevia invavessaan tai pukuhuoneiden vessoihin. Välttyi siinä moni ikäviltä yllätyksiltä.. :)

Meidän paikkamme olivat seitsemännellä rivillä nousevassa katsomossa joten esitys näkyi oikein hyvin. Bändi piti huolen musiikista ja screenillä pyöri Cirque du Soleilin Deliriumia vähän muistuttavia pätkiä. Mutta entä sitten itse esitys! Aivan loistava. Ehdottomasti joka sentin arvoinen! Uskomatonta, että näin läheltä löytyy mahtavaa sirkustaidetta joka on loppuunasti suunniteltu ja toteutettu. Esiintyjät olivat taitavia, muutamat virheet hoidettiin sujuvasti pois alta eivätkä ne jääneet häiritsemään kokonaisuutta. Musiikki oli tyyliin sopivaa samoin kuin puvustus ja lavastus. Lisäpisteitä valaistuksesta, jolle annan ainakin yksitoista pistettä! Yritin kovasti miettiä, mikä olisi ollut esityksen kohokohta, mutta niitä oli niin paljon niin tyydyn hehkuttamaan kokonaisuutta. Aivan uskomattoman hieno kokemus! Myös tuollainen kohta 6v tyttönen jaksoi seurata koko esityksen minkäänlaista kyllästymisen merkkejä osoittamatta. Silmät innostuksesta loistaen hän taputti käsiä yhteen ja henkäili ihastuksissaan. "Äiti minäkin haluan isona osata tuollaista!"




Joten, jos teillä, ihanaiset lukijani, on tilaisuutta päästä katsomaan Sorin Sirkuksen esityksiä, suosittelen erittäin lämpimästi. On ehdottomasti vaivan arvoinen!