Neuletakin tuunaus!

Ostin tuossa päivänä eräänä kirppikseltä Nupulle neuletakin. Jonkun itse tekemä, tosi siistiä jälkeä ja aivan ihananpehmeää lankaa. Rinnukseen oli ommeltu oranssi kukkanappi, joka ei kuitenkaan aivan minun silmääni miellyttäny. Ratkoin sen sitten irti, ja kaivelin ompelulaatikkoni kätköjä. Sieltäpä löytyikin söötti Hello Kitty aiheinen kangasmerkki joka sopi kuin nakutettu neuletakin kylkeen. Ompelinpa sen sitten siihen. Tämmöinen siitä sitten tuli.

Aika ihana! :)

Heaven.

Ennen oli näin:



Ei mennyt kuitenkaan sataa vuotta, kun tuli Eräs Torstai.

Nyt on tämä:



Minun oma Peikko <3

Vanha juttu.

Minulla oli synttärit helmikuussa. Sain lahjaksi jotain mikä kestää koko elämän.
Uuden tatuoinnin!
Idea oli muhinut mielessä jo pitkään. Viimeistely tapahtui tosin vasta paikan päällä.



Itse tatskaaminen ei taaskaan sattunut ollenkaan, vaikka sitä odottelin jo tällä kerralla. Olin kuullut juttuja että käden sisäpuoli olisi imakka paikka vaan eipä ollut. Vaivuin taas tuttuun ekstaasiin tatskakoneen suristessa. Se ääni on oikeasti ihan törkeän ihana!



Tatskani on siis Pikkutiikerin nimi ja syntymäaika, rannekoruna käteni ympärille kiedottuna. Ihana! Tätä voi sitten jatkaa, jos luoja suo ja saan joskus vielä lisää lapsosia.

Seuraavaa (lasta vai tatskaa?;)) odotellessa!

Minne aika on kadonnut?

Kaikki alkoi siitä kun yhtenä kauniina päivänä tein raskaustestin, ihan varmuuden vuoksi, kun ei ollut kuulunut Tätiä kylään siinä kuussa, ja oli röntgenkuviin meno. Järkytys oli melkoinen, kun esiin pompsahti samantien kaksi täysin selkeänsinistä viivaa.

"Raskaana" - selvensi paketti.

Se se vasta oli yllätys. Nimenomaan yllätys, ei vahinko. Maailman paras yllätys ikinä.

Alkujärkytyksestä selvittyäni olin onnellinen. Ihan hillittömän onnellinen, vaikkakin välillä piti käydä halailemassa vessanpönttöä ja esimerkiksi mustan makkaran haju, jota Tampereella on hankalaa vältellä, tunki nenään kaupassa ja julkisissa tiloissa äärimmäisen voimakkaana ja aiheutti välittömän yökkäysreaktion.
Ja sitten tuli kokishimo. Nimenomaan Hanakokishimo. Voi että kuinka se maistuikaan.

Keskellä kylmiltä talvea syntyi Pikkutiikeri viikon etuajassa. Sairaalaan suunnattiin siinä vaiheessa kun supistukset siirtyi selkäpuolelle ja oli hankaluuksia pysytellä jaloillaan, kymmenen aikaan illalla noin suurinpiirtein. Aamulla, kymmentä vaille kahdeksan sain syliini Maailman Täydellisimmän ja Kauneimman pienen tytön. Minun oman pienen tyttöni. Ja sillä hetkellä kaikki muu hävisi. Minusta tuli Ihan Oikeasti Äiti.

Tästä päivästä on tänään tullut kuluneeksi tasan seitsemän vuotta. Pikkutiikerini on jo reipas esikoululainen ja menee syksyllä kouluun. Tuntuu hullulta. Vastahan minä kannoin pikkuistani kantoliinassa ja nuuhkin vauvantuoksuista tukkaa.

Viikonloppuna aloitettiin jo synttärijuhlat. Tänään hain tytölleni kimpun tulppaaneja ja niille uuden maljakon. Illalla yksi parhaimmista ystävistäni toi Pikkutiikerille Ihan IKIOMAN ruusun.





Nyt meidän keittiössä tuoksuu ihan kukkasille.

Winter wonderland ja kirppislöytöjä!

Jos syksy on miun ehdoton lempparivuodenaikani, niin talvi tulee hyvänä kakkosena. Siniset hetket, kynttilät, tunnelmalliset valot ja varjot, kirpeät pakkaset, höyryävä hengitys, minttukaakao ja pulkkamäki. Aah! Taivaallista :)
Harmi vaan, kun kerrostaloasunnossani ei ole takkaa. Kaltaiselleni vilukissalle se olisi ehdoton edellytys. Täällä minä nytkin istun villahuovana sisällä villasukat jalassa ja fiilistelen pakkaskuvilla vaikkei enää noista kovimmista pakkasista ole kuin muisto.









No okei, myönnettäköön että nuo -30 asteen pakkaset ei oikein oo kivoja enää sen pulkkamäen kannalta ja huonoa siinä on myös se että lempikorkkarit on parasta jättää kaappiin... Mutta muuten oon kyllä ihan talvi-ihminen :)

Ja sitten, asiasta kukkaruukkuun (oon tunnetusti tosi hyvä kukkaruukuissa) haluan ehdottomasti esitellä viimeisimmät suosikkikirppislöytöihanuuteni!

Oon jo kauan haaveillut Shakespearen vanhaalla lontoolla kirjoitetusta Romeosta ja Juliasta. Nyt se löytyi, hintaa oli huimat 1,5e. Muutama pöytä eteenpäin ja mukaan tarttui Sentencedin The Funeral Album. Se nyt vaan on HYVÄ.



Ja sitten! Keittiönpöytäni on suhteellisen pieni, äitiniäidin peruja oleva harvinaisen ihana valkoinen pyöreä pöytä valkoisine pinnatuoleineen. Maailman kaunein ja ihanin ruokaryhmä ja sopii keittiööni kuin nenä päähän. Ja näin kun normaalitilanteessa Pikkutiikerin kanssa ihan kaksistaan syödään ni mahdutaankin sen ääreen hyvin. Vieraita varten on käynyt mielessä hankkia muutama jakkara, mutta sopivia ei ole tullut vastaan. Kirpparilla sitten näin tämän:



Valkoiset jalat, punaisella nahalla päällystetty. Maalia jokapuolella. Ei kovin siisti. Hintaa 0,50e. Kuitenkin täysin hyväkuntoinen, ei ruostetta ja oli tukevakin kaikenlisäksi. Mukaan se lähti, tottakai. Sain niittipyssyn lainaan, kaivelin kangaslaatikostani jämäpalan kangasta ja asettelin sen paikoilleen. Ja näin ihana siitä tuli!



Olen minä sitten etevä! Näitä jakkaroita kun saisi lisää.. Jos jollain on kaupata niitä minulle niin saa ottaa yhteyttä sähköpostilla :)

Tässä taas tältäerää.

So long, and thanks for all the fish!

The sweet hell within.

Elämäni rankimpia aikoja läpikäydessäni tein itselleni lupauksen: To live happily ever after.
Lupasin itselleni, että vaikka kuinka näyttäisi kamalalta, etsisin jokaisesta päivästä jotain kaunista ja hyvää.
Jotain joka saisi edes pienen osan minusta onnelliseksi.

Se ei ollut edes vaikeaa. Pienenpienet asiat. Tytön halaus ja hymy, tuuli, se miten joku hyppää lätäkön yli kaupungissa tai vilkuttaa ystävälleen. Niin niitä vaan alkoi löytyä, ja sitä ei voinut kuin ihmetellä elämän kauneutta.

Ne pahat ja synkät ajat ovat ohi ja uusi elämä on jo hyvällä mallilla. En silti halua unohtaa tuota lupausta. Hukata kaikkia kauniita asioita joita ei vaan näe kun on olevinaan niin kiire.
Tässä eräänä kauniina päivänä hain tytärtäni hoidosta. Päiväkodin edessä oli muovipussi jota tuuli tanssitti. Kieputti ja pyöritti. Tuli aika elävästi mieleen eräs elokuvista joista tykkään kovin. American Beauty.

Katsokaapas tämä täältä ja tiedätte.

Puhuin myös erään ihmisen kanssa tässä yhtenä yönä pitkään. Tuli äärettömän hyvä mieli. Hämmentynyt, kyllä sekin, mutta ehkä hyvälläkin tapaa. Luulen, että tunnistat itsesi tästä jos tätä satut lukemaan. Kiitos. Se oli ehkä pieni hetki tähän kaikkeen verrattuna, mutta sai minut hymyilemään. Nyt tiedän, että en ehkä olekkaan yksin.

i'm never gonna dance again

Sunnuntaina heräsin kissan kehräykseen. Pikkuinen kiipeili selän päällä ja maukui pienellä äänellään. Ulkona oli harmaata ja pilvistä. Surkea ilma sanoisi joku, mutta minä rakastan sadetta. Tuulikin on ihana, kun se tanssittaa lehtiä ympäriinsä ja tarttuu hiuksiin. Jossain kuulemma oli ollut ukkonen yöllä, olisipa ollut täälläkin. Kynttilänvalossa olisi voinut katsella salamoita ja kuunnella jyrinää.

Pikkutiikerin kanssa kävimme juhlimassa entisen naapurinpojan syntymäpäiviä. Entinen elämä siellä tuntuu niin vieraalta ja kaukaiselta. Vielä meidät kutsutaan juhliin mukaan ja muutenkin olemme tekemisissä, lasten takia, ja vähän muutenkin. Jotkut välttelevät kysymästä mitä kuuluu, ja juttelevat sen sijaan säästä ja lasten lomista. Eivät he tiedä, että olin muuttoa odottanut jo pitkään ja että koti siellä tuntui lähinnä vankilalta. Yksi rakkaimmista ystävistäni sen sijaan tietää mitä ajattelen, vaikka en edes mitään sanoisi. Kiitos vaan Jessica R, olet korvaamaton :)

Illalla tyttö halusi vaahtokylpyyn. Kissa kiipeili vieressä ihmettelemässä ja yritti kalastaa pikkuista leludelfiiniä. Vaahto tarttui tassuihin ja pikkutiikeriä nauratti kissan touhut. Iltapalaksi tehtiin paahdettuja kolmioleipiä ja teetä.

Tämäkin aamu alkoi sateisena. Keittiössä join teetä sinisestä taikamukistani ja katselin vesipisaroiden valumista ikkunaa pitkin. On ihan pakko hehkuttaa yhtä biisiä jonka olemassaolon muistin spotifyn ansiosta taas pitkästä aikaa. Kuunnelkaapa.



Voi luoja. Ihana biisi, ihana ääni. Ihana ihana ihana. Kannattaa tutustua Seetherin tuotantoon muutenkin. Loistavaa settiä. Ja tuo ääni! Melkein vetää vertoja tuon rakkaan tulevan aviomieheni, Marilyn Mansonin ihanaiselle äänelle...... ;)

Mutta vaikka laulu sanoikin noin, niin kyllä minä tanssin. Sateessa ja paljain jaloin. Ja nautin joka sekunnista.

Täällä taas!

Tauon jälkeen tiikerityttö ilmoittautuu. Syynä blogihiljaisuuteen oli melkein kestämätön nettikatkos jonka taas aiheutti ei ollenkaan niin kestämätön muutto. Pikkutiikerin kanssa asumme tätänykyä ihanaisessa kaksiossa kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Lattiat eivät ole puuta, mutta lautalattiaa jäljittelevää laminaattia, omaa pihaa ei ole, mutta mukava lasitettu parveke, josta kesän kunniaksi löytyy myös nättiä kukkasia ja puiset pihakalusteet.
Ihana oma koti. Ihana elämä. Tässä ja nyt on kaikki mitä voi toivoa.
(pieni halaus silloin tällöin ei tosin haittaisikaan.. :) )

Laatikoiden keskellä, elämän pyörityksestä ihmeissäni yhtenä iltana pysähdyin. Kuulin kappaleen joka sai melkein sukat pyörimään jaloissa. Auringonsäteet pilkisti verhojen raoista ja aloin väkisinkin hymyilemään. Kiitos Koop ja Anna. Olette loistavia.



Tänään ei tämän enempää, alkaa olla tiikereitten nukkumaanmenoaika. Loppuun kuitenkin heitän runon joka melkein repii sielun kappaleiksi, kun se on niin ihana. Olkaa hyvät, nauttikaa.

"Riisuudu!

Revi rikki vaatteesi, olivatpa ne sitten
silkkiä tai säkkikangasta.
Revi ne rikki pala palalta,
kunnes seisot alastomana
ihmisten ja auringon edessä,
sillä niin olet sittenkin kaikkein kaunein!
Soita viuluasi,
anna sen kielten kaikua,
anna niiden helistä ja pauhata!
Älä kätke sitä!
Älä panttaa sitä!
Älä vaihda sitä salkkuun tai piilota
sitä siloisen silinterin alle!
Ei,
Soita kauneinta säveltä mitä osaat.
Soita, soita!
Surullista tai iloista,
raskasmielistä tai raisua,
mutta soita!
Ja viis siitä, vaikka kielet katkeavat.

Pelottaako sinua?"

-Tito Colliander-

Mitä tarkoittaa kesytetty?

"Silloin ilmestyi kettu näyttämölle.
-Hyvää päivää, sanoi kettu
-Hyvää päivää, vastasi kohteliaasti pikku prinssi, joka kääntyi katsomaan, mutta ei nähnyt ketään.
-Minä olen täällä, sanoi ääni omenapuun alta...
-Kuka sinä olet? Pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä...
-Minä olen kettu, sanoi kettu.
-Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen...
-En voi leikkiä kanssasi, kettu vastasi. Minua ei ole kesytetty.
-Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi. Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
-Mitä tarkoittaa kesytetty?"

"It was then that the fox appeared.
-Good morning, said the fox.
-Good morning, the little prince responded politely, although when he turned around he saw nothing.
-I am right here, the voice said,
-under the apple tree.
-Who are you? asked the little prince, and added,
-You are very pretty to look at..
-I am a fox, said the fox.
-Come and play with me, proposed the little prince. I am so unhappy...
-I cannot play with you, the fox said. I am not tamed.
-Ah! Please excuse me, said the little prince. But, after some thought, he added:
-What does that mean, 'tame'?

"-Aivan niin, sanoi kettu.
-Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa, ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa..."

"-Just that," said the fox.
-To me, you are still nothing more than a little boy who is just like a hundred thousand other little boys. And I have no need of you. And you, on your part, have no need of me. To you, I am nothing more than a fox like a hundred thousand other foxes. But if you tame me, then we shall need each other. To me, you will be unique in all the world. To you, I shall be unique in all the world..."


( (c) Antoine de Saint-Exupéry )

Guess what I've got?

My friend drew me a picture...



...and now, I'm not heartless anymore...



..the picture is my story. The story about how I got my wings.

Life is too short to wear ugly shoes!

Minun ihanaakin ihanampi ystäväni (koodinimeltään Jessica R.) ilahdutti minua kahdententenakymmenentenäkuudentena (26) syntymäpäivänäni niin ihanalla lahjalla, että meinasin purskahtaa itkuun ja muuttua superpalloksi kimpoilemaan seinistä toiseen. Sain KENGÄT. Ihanaakin ihammat, kauniit, upeat, täydelliset kengät. Synttäreistäni on aikaa, mutta en jostain syystä ole saanut aikaiseksi kuvata näitä ihanuuksia. Ja sanathan eivät todellakaan riitä kuvailemaan sitä, miten ihanat ne ovat. Katsokaapa vaikka itse.


My dear friend Jessica bought me these amazingly beautiful shoes for my birthday. I was so thrilled I nearly cried. Just look at these. Don't they look great?





En ole mikään innokas kevään ja kesän ystävä muuten, mutta täytyy myöntää, että odotan sitä että lumet sulaa. Haluan päästä käyttämään kaikkia ihania kenkiäni!!! Pois loska! POIS POIS!

I don't like the spring so much, but I have to admit I really hope that the snow would melt fast so I could wear all of my pretty, pretty shoes.

Seuraavaksi vuorossa saappaat. Nämä ressukat olivat (melkein) ihan yksin alennettujen joukossa Tapaksen Ideaparkin myymälässä. Kävelin niiden ohitse, huokailin. Totesin hintalappua katsomatta että onpa hyvä, että ne ovat kalliit, ei tarvitse edes sovittaa.. Ystäväni sitten kurkkasi hintalappua ja käski minun harkita uudelleen. Se olikin sitten menoa. Ovh näillä kengillä oli reilut 70e, nyt alennettuna 35e. Olin päättänyt etten osta hetkeen uusia kenkiä, mutta ajattelin, että jospa nyt sovittaisin kuitenkin. "Ne on takuulla tosi huonot jalkaan" - ajattelin.



Ja vielä mitä. Siis niin ihanan tuntuiset jalassa, että meinasin pyörtyä! Vieläpä äärimmäisen kauniit. Vähän mietin, onko tässä jo Hieman liikaa, mutta päätin sitten lopulta, ettei ole. Miten ihanat tälläiset onkaan pitää hameen kanssa!! Korkoa on aika mukavasti, enempikin olisi saanut olla, mutta nämä kengät ovat sellaiset joita jaksaa pitää jalassa tuntikausia väsymättä. Olin välittömästi rakastunut. Sipsuttelin sitten sukkasillani kassalle, maksoin aarteeni ja tungin vanhat kenkäni muovipussiin. Loppupäivä menikin sitten sujuvasti aarteitani ihaillessa.
Tässä vielä muutamia ihania yksityiskohtia.

I wasn't planning to buy new shoes for a long time but then I accidentally found these ones. I didn't even look at the price at first but then... Well, I tried them on and fell in love. They're so perfect and they were on sale! So what else I could do, I just HAD TO buy them. And hey, look at all those little details on them! Wow. I'm almost speechless.
These boots really are meant for walking!







Love, love, love..! :)

Summer, Kind of Wonderful!

Niin se on taas tapahtunut. Ehdoton suosikkihömppäsarjani Gossip Girlin toinen tuotantokausi pyörähti jälleen käyntiin, tällä kertaa Subtv:llä. Oi kuinka rakastankaan tuota sarjaa! Se on vaan niin hyvä! Puvustus on mitä mainioin, odotan uutta jaksoa aina kuin kuuta nousevaa jotta saisin kuolata toinen toistaan ihanimpia vaatteita ja asusteita. Mehukkaat skandaalinkäryiset juonenkäänteet ja Chuckin ihanat sänkykamarisilmät ovat toki hyvä plussa ;) Olen ollut totaalisen koukussa ensimmäisestä jaksosta lähtien. Mutta.
Pitkä odotukseni oli ehdottomasti odotuksen arvoinen. Jakso oli mahtava. Ihania keveitä maksimittaisia mekkoja vilahteli ruudussa jatkuvasti ja Serenan ihana hiustyyli puri jälleen. En aio kirjoittaa sen suurempia selostuksia siitä mitä jaksossa tapahtui, sillä en halua spoilata jonkun onnettoman sielun kokemusta tästä. Tyydyn hehkuttamaan seuraavaa:

Arvoisa yleisö, saanen esitellä Serena ja Täydellinen Kokonaisuus!

(kuva täältä)

Voi luoja sentään, oikeasti. Miksei minun hiukseni koskaan näytä tuolta? (ehkä siksi, että omat hiukseni ovat mustat ja pituudeltaan reilusti alle puolet tuosta?) Hopea on ehdoton suosikkini, ja tässä sitä on yhdistelty täydellisenihanasti hiuksiin. Pakko saada tuollainen! Serenan rannekoru on myös upea. Kiltti joulupukki, tuotko minulle tuollaiset!

(tämä kuva täältä)

Tässä parempi kuva Serenan täydellisen ihanasta mekosta. Kuva ei tosin anna oikeutta sille, nimittäin mekko oli ihanasti laskeutuvaa tosi keveän näköistä kangasta joka myötäili mitä täydellisimmin jokaista liikettä. Oivoi.. Mekko löytyy Oscar de la Rentan kevätmallistosta vuodelta 2008. Pakko kyllä sanoa, että mekko puki paljon paremmin Serenaa kuin kuvan mallia.

(ja tämä kuva puolestaan täältä)

Oih ja voih. Olen sanattomasti ja mykistävästi rakastunut.

Ihana Dita ja Art of Teese

Vaikea arvata fanitukseni kohde? Tietenkin ihana, upea, kaunistakin kauniimpi Dita von Teese. Marilyn Mansoninkin ex-vaimona, mutta ennenkaikkea burlesque-taiteilijana tunnettu Nainen joka vaan jaksaa herättää ihastusta.
Olen pienestä pitäen tuntenut suunnatonta vetoa sellaiseen tyttömäiseen glamouriin, lempielokuviani ovat olleet kautta aikojen mm. My Fair Lady. Jotenkin sellainen Pin-up tyylinen look on vaan NIIN IHANA. Täydellisen kapeita vyötäröitä, kellohelmoja, täydellisen onnistuneita meikkejä ja kampauksia ja ennenkaikkea huoliteltu ja naisellinen tyyli. Aivan upeaa. Minuun eivät kuitenkaan pinkki ja pastellisävyt tehoa, enemmänkin tummanpuhuva tyyli. Ja kuka muu kantaa tätä yhtä täydellisesti kuin Dita? Katsokaapa vaikka.

Aivan käsittämättömän upea nainen.

(kuvat: tinypic.com)

Ditan poseerauskuvat ovat upeita, mutta hänen tyylinsä on pettämätön myös muuten. Enpä ole nähnyt ainuttakaan paparazzien nappaamaa kuvaa Ditasta tukka laittamatta tai krapulaisena saati sitten epäonnistuneita asuvalintoja hänen yllään. Ehei. Dita on varmastikkin täydellinen! Pakko olla. Ja jos ei ole, älkää kertoko sitä minulle ettei illuusioni ihanan täydellisestä naisesta rikkoudu. ;)

(kuvat: celebritypro.com, icelebz.com ja fanpix.net)

Tässä taannoin Dita poseerasi myös Playboylle. Minulla on ollut lehdestä melko nuhjuinen kuva. Vetyperoksidilla blondattuja bimboja pupunkorvat päässä vähintäänkin halvan näköisissä kuvissa. Kunnes tuli Dita. Tässä saksan Playboyn kansi. Kaunis ja tyylikäs.

(kuva: mirror.co.uk)

Ehdoton synttärilahjatoiveeni teemaan liittyen ei liene siis yllätys. Dita von Teesen kirja Burlesque and Art of the Teese /Fetish and the art of the Teese. En ole nähnyt kyseistä kirjaa kirjakaupoissa, ja jostain blogista muistelen lukeneeni että suomesta sitä ei saa kuin tilaamalla. Odotukset kirjaa kohtaan ovat korkealla, niin paljon sitä on hehkutettu. Saas nähdä miten käy..

You know you love me!

En tietenkään MYÖNNÄ olevani television orja, mutta totta se on, että sieltä tulee toinen toistaan ihanampia sarjoja. Sinkkuelämää oli ehkä se, mistä kaikki oikein lähti. (leffaa odotellessa, on ihan PAKKO nähdä se!) Ja nyt olen täysin koukussa suht. uuteen sarjaan, Gossip Girl. Ihananihana hömppä pintaliitosarja jossa vilahtaa ihania asuja ja asusteita toinen toisensa perään.

Tällä viikolla katsoin pitkästä aikaa myös Ugly Bettyn. Ja mikä ihanuus sieltä tuleekaan vastaan heti alkumetreillä! Bradfordin hautajaiset, tummanpuhuvia asukokonaisuuksia ja Hattu. Aivan täydellinen ja ihana hattu.
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä siis tulee.

(kuva: nelonen.fi)

Kyse on siis Christinan, oikeanpuoleisen neitokaisen hatusta. Katsokaa noita nappeja! Aivan ihana. Minä ehdottomasti vaadin saada myös tuollaisen! Olen melko varma että kyseinen hattu tulee yöuniini shoppailureissujen metsästyskohteeksi.

Napit hatuissa-teema jatkuu. Tiistai-illan kohokohtani tuli ja olin jälleen kuin liimattuna television eteen. Gossip Girl, ja Jenny pinkissä baskerissaan, jossa siinäkin oli nappeja. Tässä on melko huono kuva, mutta parempaa en löytänyt, joten koettakaa kestää.

(kuva: taylorsource.net)

Voi voi Pikku-Jennyä. Blair, joka on vielä kamalampi narttu ajoittain kuin minä, parhaimmillaan. Kontrastia saatu vielä pukemalla Jennypieni pastellisävyihin viatontakin viattomammin.

Jennyn hassunkurinen tupsulakki ei sen sijaan vakuuta.

(kuva: nelonen.fi)


Sarjassa vilisee myös toinen toistaan ihanampia hiuspantoja, joka on myös yksi ehdoton fetissini. Pitäisi vaan löytää lisää sellaisia, jotka eivät purista aivojani kasaan ja aiheuta hillitöntä päänsärkyä.Kankaisia ehkä? (ikäänkuin minulla ei niitä jo olisi)

Ihastusta herättivät myös Blairin ihanat punaiset polka-dot bikinit. Pakko saada! Varsinkin tuo yläosa on aivan yliveto

(kuvat: teamsugar.com & nelonen.fi)

Ihanat, eikö totta! *kuolailua*

Mutta tässä tämä tältäerää. Asiaan varmasti palataan myöhemmin!