Mustia uutisia tienpäältä ja maailmalta, asenteissa korjaamisen varaa?

Niinpä niin. Jälleen yksi kuolonkolari. Äiti ja lapset. Isovanhemmat. Kolme sukupolvea kuoli silmänräpäyksessä. 5v-tyttö hukkuu omaan pihalampeen. Toisaalla jätetään lapset yksin nukkumaan ja lähdetään itse ravintolaan syömään. Joku sieppaa toisen lapsen ja perheväkivallasta ja puukotuksista ja murhista uutisoidaan jatkuvasti. Mikä tässä maailmassa on oikein vialla? Eletäänkö sitä liian huoletonta elämää ja ajatellaa että "ei nyt meille voi mitään sattua" tai jotain muuta vastaavaa? Tulee mieleen se televisiossa pyörinyt mainos jossa kuskien mölkötyksestä ei saa mitään muuta selvää kun "minä minä minä minä" kaikkien paasatessa itsestään yhtäaikaa.

Kukin tekee tietenkin omat ratkaisunsa, mutta eipä tulisi minulle mieleenikään jättää lasta yksin kotiin nukkumaan ja lähteä itse käymään pikaisesti kaupassa tai jossain muualla, vaikka kuinka se olisi ihan lähellä. Vaikka mitään vakavaa ei sattuisi ja murhamies ei kävisikään sieppaamassa nukkuvaa pientä prinsessaani, niin voin kuvitella millainen hätä pienelle ihmiselle tulee, jos herää yksin ja äitiä ja/tai isää ei löydy mistään vaikka kuinka huutelee ja etsii. Haluaako kukaan vanhempi sellaista turvattomuuden tunnetta omalle lapselleen? Minä ainakaan en. "no ei se herää kuitenkaan". Mitäs jos herääkin. Nukutko itse koko yön heräämättä? Voi herätä pahaan uneen, vessa-asioille, janoon, kuumuuteen, johonkin ääneen.. Ihan mihin vain. Lapsen lohduton itku ja pelko keskellä yötä kun hän herää painajaiseen on aika hirveää jo sinällään,vaikka sen saa nopeasti pois pitämällä sylissä ja lohduttamalla. Eikö se ole meidän vanhempien tehtävä? Vahinkoja sattuu ja onnettomuuksia tapahtuu, se on vaan surullinen tosiasia. Mutta riskejä voi aina minimoida.

Entäs tämä liikennepuoli sitten. Kadut ovat pullollaan ylimielisiä teinejä turbobemareillaan jotka kaasuttelevat melko holtittomasti jo taajamaliikenteessä saati sitten sitä ajoa moottoritiellä. "Piti vähän kilpailla, ottaa viivoja." Toki joukossa on paljon hyviäkin kuskeja, mutta se ei aina riitä. Mitäs jos joku muu tekee virheen. Saa sairaskohtauksen. Rengas puhkeaa autosta ohitustilanteessa ja hups rekka onkin tulossa vastaan tai jotain muuta vastaavaa. Ei siinä auta, vaikka olisi miten hyvä kuski, jos humalainen tai muuten aineissa oleva sekopää päättää tehdä päivistään lopun ja viedä pari muuta mennessään. Aika kärjistetty ajatus toki tuo mutta... "Ei meille mitään satu" "Ei tuollaista tapahdu" Eipä niin. Mistäs ne onnettomuudet sitten syntyy? Iltapäivälehdet kirkuvat otsikoissaan kuolonkolareista toisensa jälkeen. Aika useassa viimeaikojenkin onnettomuuksissa syinä ovat olleet liian suuri nopeus. Minä uskon, että eniten liikenneonnettomuuksia aiheuttaa Asenne.Ylimielisyys. Lööppien tuntemattomista kuolonuhreista jokupäivä yksi tai useampi voikin olla juuri sinun isäsi tai äitisi tai muu perheenjäsen. Sinun lastesi isä. Sinä itse. Sinun oma lapsesi. Sinun kaikki lapsesi. MIKÄÄN ei voi sellaista menetystä korvata.

Pysähdytkö vasta silloin? Ehkä sen viimeisen ohituksen olisi voinut jättää tekemättä? Pudottaa sitä nopeutta liikenteessä. Jättää sen viereisen auton kanssa kisat kisaamatta.

Minä en halua olla yksi niistä jotka saavat puhelinsoiton poliisilta tai sairaalasta ja joutuvat selittämään lapselleen kuinka isi on nyt ajanut kolarin eikä enää koskaan kävele tai vielä pahempaa, ei enää koskaan tule kotiin...

Sirkuselämää

Kai ootte kaikki satamiljoonaa lukijaani kuulleet, että Cirque du Soleil tulee suomeen syyskuussa uuden kiertueensa Deliriumin merkeissä. Tienvarsiin on ilmestynyt mainoksia ja liput on olleet myynnissä lippupalvelussa jo hyvän tovin. MINULLA (!!) on liput sunnuntain näytökseen ja voi kuulkaa kuinka olenkaan innoissani asiasta.
Ensimmäisen kerran näin Cirquen esityksiä kun niitä tuli joskus muinoin televisiosta ja ihastuin samantien. Lopullisesti jalat alta vei esitys nimeltä VAREKAI johon voi käydä tutustumassa täällä. Aivan uskomattoman kaunis, sanoinkuvaamattoman UPEA esitys. Kylmiä väreitä meni vaan kun katsoin sanattomana, välillä nauratti ja välillä vaan tuijotin ihastuneena näkemääni. Suosittelen oikeasti kaikille. Nyt kun tuli tilaisuus nähdä jotain noin uskomatonta livenä niin tottahan sinne oli PAKKO saada liput. Eturivin paikkoja ei valitettavasti enää saanut erään nimeltämainitsemattoman ihmisen jahkailun takia, (mur) mutta permantopaikat kylläkin. Jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää. Että voitte varautua hehkutukseen.
Jotenkin tuo on vaan niin mieletöntä. Se ei ole vaan sirkusta, se on teatteria, musiikkia, tanssia.... Kaikkea yhtä aikaa. Youtubesta löytyy klippejä monestakin show:sta, mm. hehkuttamastani Varekaista. Klikkaa tästä, ja kurkista miten kaikki alkaa...
Homma jatkuu, yhä upeampana. Jatka toki ihmettelyä ja kurkista tänne. Vau. Ja jos tämä ei vielä vakuuttanut. niin tässä vielä yksi kohtaus joka on ehdottomasti yksi kauneimmista. Olkaapa hyvä. Toivottavasti nautitte näkemästänne vähintään yhtä paljon kuin minä.
Toi sirkusjuttu on kyllä iskenyt niin monella tapaa. Voisin sisustaa koko kotini siihen teemaan, ei nyt niin että asuttais teltassa ja kierrettäis maailmaa (no okei, Cirquen matkaan voisin lähteäkkin) mutta sellaisia pieniä asioita mitkä muistuttaa jostain upeasta. Se on ihan kuin eri maailma. Kaunis ja vaikuttava. Pysäyttävä.
Ei tätä arkea ja harmautta ja ikäviä uutisia joita jokainen iltapäivälehti lööpeissään toitottaa. Tasapainoa rakkaat ystävät, tasapainoa!
Niinpä kun näin eräässä puutarha-alan liikkeessä näin kesän myötä upeita kaksivärisiä petunioita, oli niitä pakko ostaa. Saattepa kuvan etupihaltani. Sirkusteemaa, tottakai!
Tässäpä tämä.



(Yllättävän hyvää kuvaa toi kamerakännykän kamera muuten ottaa. Ihan näin ohimennen todettuna.)