Mustia uutisia tienpäältä ja maailmalta, asenteissa korjaamisen varaa?

Niinpä niin. Jälleen yksi kuolonkolari. Äiti ja lapset. Isovanhemmat. Kolme sukupolvea kuoli silmänräpäyksessä. 5v-tyttö hukkuu omaan pihalampeen. Toisaalla jätetään lapset yksin nukkumaan ja lähdetään itse ravintolaan syömään. Joku sieppaa toisen lapsen ja perheväkivallasta ja puukotuksista ja murhista uutisoidaan jatkuvasti. Mikä tässä maailmassa on oikein vialla? Eletäänkö sitä liian huoletonta elämää ja ajatellaa että "ei nyt meille voi mitään sattua" tai jotain muuta vastaavaa? Tulee mieleen se televisiossa pyörinyt mainos jossa kuskien mölkötyksestä ei saa mitään muuta selvää kun "minä minä minä minä" kaikkien paasatessa itsestään yhtäaikaa.

Kukin tekee tietenkin omat ratkaisunsa, mutta eipä tulisi minulle mieleenikään jättää lasta yksin kotiin nukkumaan ja lähteä itse käymään pikaisesti kaupassa tai jossain muualla, vaikka kuinka se olisi ihan lähellä. Vaikka mitään vakavaa ei sattuisi ja murhamies ei kävisikään sieppaamassa nukkuvaa pientä prinsessaani, niin voin kuvitella millainen hätä pienelle ihmiselle tulee, jos herää yksin ja äitiä ja/tai isää ei löydy mistään vaikka kuinka huutelee ja etsii. Haluaako kukaan vanhempi sellaista turvattomuuden tunnetta omalle lapselleen? Minä ainakaan en. "no ei se herää kuitenkaan". Mitäs jos herääkin. Nukutko itse koko yön heräämättä? Voi herätä pahaan uneen, vessa-asioille, janoon, kuumuuteen, johonkin ääneen.. Ihan mihin vain. Lapsen lohduton itku ja pelko keskellä yötä kun hän herää painajaiseen on aika hirveää jo sinällään,vaikka sen saa nopeasti pois pitämällä sylissä ja lohduttamalla. Eikö se ole meidän vanhempien tehtävä? Vahinkoja sattuu ja onnettomuuksia tapahtuu, se on vaan surullinen tosiasia. Mutta riskejä voi aina minimoida.

Entäs tämä liikennepuoli sitten. Kadut ovat pullollaan ylimielisiä teinejä turbobemareillaan jotka kaasuttelevat melko holtittomasti jo taajamaliikenteessä saati sitten sitä ajoa moottoritiellä. "Piti vähän kilpailla, ottaa viivoja." Toki joukossa on paljon hyviäkin kuskeja, mutta se ei aina riitä. Mitäs jos joku muu tekee virheen. Saa sairaskohtauksen. Rengas puhkeaa autosta ohitustilanteessa ja hups rekka onkin tulossa vastaan tai jotain muuta vastaavaa. Ei siinä auta, vaikka olisi miten hyvä kuski, jos humalainen tai muuten aineissa oleva sekopää päättää tehdä päivistään lopun ja viedä pari muuta mennessään. Aika kärjistetty ajatus toki tuo mutta... "Ei meille mitään satu" "Ei tuollaista tapahdu" Eipä niin. Mistäs ne onnettomuudet sitten syntyy? Iltapäivälehdet kirkuvat otsikoissaan kuolonkolareista toisensa jälkeen. Aika useassa viimeaikojenkin onnettomuuksissa syinä ovat olleet liian suuri nopeus. Minä uskon, että eniten liikenneonnettomuuksia aiheuttaa Asenne.Ylimielisyys. Lööppien tuntemattomista kuolonuhreista jokupäivä yksi tai useampi voikin olla juuri sinun isäsi tai äitisi tai muu perheenjäsen. Sinun lastesi isä. Sinä itse. Sinun oma lapsesi. Sinun kaikki lapsesi. MIKÄÄN ei voi sellaista menetystä korvata.

Pysähdytkö vasta silloin? Ehkä sen viimeisen ohituksen olisi voinut jättää tekemättä? Pudottaa sitä nopeutta liikenteessä. Jättää sen viereisen auton kanssa kisat kisaamatta.

Minä en halua olla yksi niistä jotka saavat puhelinsoiton poliisilta tai sairaalasta ja joutuvat selittämään lapselleen kuinka isi on nyt ajanut kolarin eikä enää koskaan kävele tai vielä pahempaa, ei enää koskaan tule kotiin...