Sairaan kaunis maailma

Laihdutus. Tuo maaginen sana joka pyörii varmaan jokaisen naisen huulilla useamman kerran ihmiselämän aikana. Jos ei julkisesti niin salaa ainakin, viimeistään siinävaiheessa kun juuri synnyttäneenä kipaisee höyhenekevyesti (just joo) sairaalan suihkuhuoneeseen ja löytää kauhukseen sieltä kokovartalopeilin. Siistiä, sanon minä. Siinä on ollut jollain neropatilla oikea kuningasidea. Mitäpä muuta tuore äiti haluaisi, kun nähdä mahdollisesti jopa jo roikkuvan vatsanahan, raskausarvet ja muut raskauden tuomat ihanat ylellisyydet. Mutta hei, kun maito nousee, tisseistä voi tulla jopa yhden yön aikana tissit joiden rinnalta Dolly Partonkin kalpenisi. Siinäpä sitten aletaan miettiä ihannetapauksessa ensimmäisen kerran paniikinomaisesti sitä, kuinka vauvakiloista pääsee eroon.
Anorektisten huippumallien ja jokatuutista siintävän laihuusihanteen raiskaamassa maailmassa eläessä on aika mielenkiintoista kun tuota laihuuden pakonomaista ihannointia pohtii. Ennen muodokkuus ja jopa lihavuus olivatkin vaurauden ja yltäkylläisyyden merkki. Laiheliinit ja kauniisti ruskettuneet olivat niitä jotka päivät pitkät tekivät ulkona raskaita peltotöitä. Nytpä onkin toisinpäin. Laihat ja ruskettuneet ihmiset ovat niitä joita kadehtien ihmiset salaa vilkuilevat busseissa ja kauppajonoissa. Lihavat taas ovat niitä laiskoja ja elämättömiä luusereita jotka takuulla vetää vaan mäkkärinruokaa ja sipsejä ja karkkeja ja ja. Yhteiskunta suoltaa karkkien ja sipsien jumbokokoja, kevyt ja terveellinen ruoka maksaa enemmän kuin rasvainen jne. Samaan aikaan tuijotetaan yhä hysteerisemmin peiliin, mittaillaan reiden- ja vyötärönympärystä heikkopäisenä päivättäisten punnitusten lisäksi ja oksentelevien teinien määrä kasvaa.

Ennen tuon tyttäreni syntymää opiskeluaikoina kuntosali oli se paikka missä käytiin enemmin kuin kolmena iltana viikossa. Vatsalihakset oli terästä ja kroppa oli muutenkin mallikelpoinen. Ero siihen näkyyn mikä synnytyksen jälkeen Tayssin peilistä näkyi, oli melkoinen. Äitiys on ihanaa tottakai ja lastani en vaihtaisi ikinä timmiin kroppaan mutta entä olisiko mahdollista saada molemmat? Yhteiskunta asettaa äidille vaatimuksia, ehkä sanattomia, mutta kuitenkin. Vauvakiloista pääsee eroon imettämällä ja vaunukävelyillä. Illalla isin tullessa töistä kotiin äiti kiiruhtaa jumppaan/kuntosalille/tanssitunnille kiinteyttämään vartaloaan ja taistelemaan selluliittia vastaan. Just joo. Ensin kun on hoidettu koti,lapsi/lapset, tehty ruoka ja kaikki muutkin perustyöt valvotun yön jälkeen, ei välttämättä ensimmäinen ajatus ole rynnätä sinne kuntosalille. Ja hei, isi tarvitsee toki sen raskaan työpäivän jälkeen omaa aikaa, koska äitihän "on vain kotona hoitamassa lasta/lapsia!" Kuulostaako tutulta? Itse olen meinannut pari kertaa nylkeä tuon isännänpuolikkaan pari kertaa paljain käsin moisen kommentin jälkeen.

Onhan noissakin kääntöpuolensa. Minä ainakin olen perfektionisti hyvinkin monissa asioissa, joissain jopa neuroottinen ;) Jaksan valittaa läskeistä ja löllöistä ja kiloista ihan takuuvarmasti painoimpa sitten mitä tahansa. Ollessani teininä oikein kunnolla alipainoinen ja luiden paistaessa läpi ja jopa sukulaisten huomautellessani laihuudestani, olin mielestäni ällöttävä läskisika eikä ihmisten väitteet muusta olleet muutakun suoranaista vittuilua. Ruokavalio oli tosi terveellinen, ei aamupalaa, koulussa pissismäisesti tyyliin tikkari, kouluruokaahan EI voinut syödä, koulun jälkeen suunnattiin kaupungille norkoilemaan ja kotiin illalla tullessa saattoi sitten ehkä sen rasvattoman jogurtin syödä jolla korvattiin menetetty aamupala, lounas ja päivällinen. Fiksua, sanon minä.

Syytän kyllä osittain mediaa tästä. Eipä paljon löydy mainosta (tosiaan nykyisin enemmän kuin ennen) jossa olisi NORMAALIPAINOISIA ihmisiä. Mallinmittaiset tyttöset keikistelevät puolialastomina myymässä tosikätevää tehosekoitinta jolla voisi hei tehdä ruoan kun ruoan. Mutta ollaksesi niin laiha kuin ne mallit, kannattaisi jättää se ruoka syömättä! Irkissä eräs mammatuttu heitti kehiin aika hauskan kuvan. Minäpäs jaan sen kanssanne, tässä olkaa hyvä!



Ihan aito mainos lehdestä siis tässä. Repikää siitä.

Ehkäpä olisi jossain vaiheessa aika lopettaa tuo laihuuden ihannointi. En nyt tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi syödä ja juoda ajattelematta mitään ja lihoa kuin siat, mutta miten olisi se normaali ruokavalio, perinteinen lautasmalli ruokaa syödessä, kohtuullinen liikunta ja Hyväksyntä. Maailma on herrajestas täynnä toinen toistaan upeampia neitokaisia jotka peiliin katsoessaan näkevät siellä vaan rannalle ajautuneen valaan.

Melko surullista.

Näin yön pimeinä tunteina kirjoittaa tiikerityttö, ikuisesti tyytymätön kaloreita vahtaava mamma maaten kotisohvalla, eikä käynyt tänäänkään lenkillä!