Harmi vaan, kun kerrostaloasunnossani ei ole takkaa. Kaltaiselleni vilukissalle se olisi ehdoton edellytys. Täällä minä nytkin istun villahuovana sisällä villasukat jalassa ja fiilistelen pakkaskuvilla vaikkei enää noista kovimmista pakkasista ole kuin muisto.
No okei, myönnettäköön että nuo -30 asteen pakkaset ei oikein oo kivoja enää sen pulkkamäen kannalta ja huonoa siinä on myös se että lempikorkkarit on parasta jättää kaappiin... Mutta muuten oon kyllä ihan talvi-ihminen :)
Ja sitten, asiasta kukkaruukkuun (oon tunnetusti tosi hyvä kukkaruukuissa) haluan ehdottomasti esitellä viimeisimmät suosikkikirppislöytöihanuuteni!
Oon jo kauan haaveillut Shakespearen vanhaalla lontoolla kirjoitetusta Romeosta ja Juliasta. Nyt se löytyi, hintaa oli huimat 1,5e. Muutama pöytä eteenpäin ja mukaan tarttui Sentencedin The Funeral Album. Se nyt vaan on HYVÄ.
Ja sitten! Keittiönpöytäni on suhteellisen pieni, äitiniäidin peruja oleva harvinaisen ihana valkoinen pyöreä pöytä valkoisine pinnatuoleineen. Maailman kaunein ja ihanin ruokaryhmä ja sopii keittiööni kuin nenä päähän. Ja näin kun normaalitilanteessa Pikkutiikerin kanssa ihan kaksistaan syödään ni mahdutaankin sen ääreen hyvin. Vieraita varten on käynyt mielessä hankkia muutama jakkara, mutta sopivia ei ole tullut vastaan. Kirpparilla sitten näin tämän:
Valkoiset jalat, punaisella nahalla päällystetty. Maalia jokapuolella. Ei kovin siisti. Hintaa 0,50e. Kuitenkin täysin hyväkuntoinen, ei ruostetta ja oli tukevakin kaikenlisäksi. Mukaan se lähti, tottakai. Sain niittipyssyn lainaan, kaivelin kangaslaatikostani jämäpalan kangasta ja asettelin sen paikoilleen. Ja näin ihana siitä tuli!
Olen minä sitten etevä! Näitä jakkaroita kun saisi lisää.. Jos jollain on kaupata niitä minulle niin saa ottaa yhteyttä sähköpostilla :)
Tässä taas tältäerää.
So long, and thanks for all the fish!
Tekstit
Halvalla oot ton jakkaran saannut, se on aito retrotuote minkä ihmiset tajuaa ja niistä pyydetään 10-30e riippuu kunnosta jne. Mun äidillä on noit kaks, ei luovu. Me saatiin tytöille selkänojalliset tommoiset á 3e kierrätyskeskuksesta kun ei se mies tajunnut mitä ne on ja ehdittiin kuormasta heti ne bongaa.
VastaaPoistanojoo, sillähän mie kannoin sitä kun suurta aarretta (sitähän se toki olikin ) pitkin kaupunkia mukanani koko päivän. oli se käteväkin, kun pystyi shoppailun lomassa lepuuttamaan jalkoja, hih.
VastaaPoistanoita kierrätyskeskuksia miekin oon aatellut. pitäis vaan lähtee kiertelee :)
Muistan, kun meillä oli tuollaisia tuolia mun ollessa lapsi. Harmi ettei niitä ole enää missään tallessa.
VastaaPoista