i'm never gonna dance again

Sunnuntaina heräsin kissan kehräykseen. Pikkuinen kiipeili selän päällä ja maukui pienellä äänellään. Ulkona oli harmaata ja pilvistä. Surkea ilma sanoisi joku, mutta minä rakastan sadetta. Tuulikin on ihana, kun se tanssittaa lehtiä ympäriinsä ja tarttuu hiuksiin. Jossain kuulemma oli ollut ukkonen yöllä, olisipa ollut täälläkin. Kynttilänvalossa olisi voinut katsella salamoita ja kuunnella jyrinää.

Pikkutiikerin kanssa kävimme juhlimassa entisen naapurinpojan syntymäpäiviä. Entinen elämä siellä tuntuu niin vieraalta ja kaukaiselta. Vielä meidät kutsutaan juhliin mukaan ja muutenkin olemme tekemisissä, lasten takia, ja vähän muutenkin. Jotkut välttelevät kysymästä mitä kuuluu, ja juttelevat sen sijaan säästä ja lasten lomista. Eivät he tiedä, että olin muuttoa odottanut jo pitkään ja että koti siellä tuntui lähinnä vankilalta. Yksi rakkaimmista ystävistäni sen sijaan tietää mitä ajattelen, vaikka en edes mitään sanoisi. Kiitos vaan Jessica R, olet korvaamaton :)

Illalla tyttö halusi vaahtokylpyyn. Kissa kiipeili vieressä ihmettelemässä ja yritti kalastaa pikkuista leludelfiiniä. Vaahto tarttui tassuihin ja pikkutiikeriä nauratti kissan touhut. Iltapalaksi tehtiin paahdettuja kolmioleipiä ja teetä.

Tämäkin aamu alkoi sateisena. Keittiössä join teetä sinisestä taikamukistani ja katselin vesipisaroiden valumista ikkunaa pitkin. On ihan pakko hehkuttaa yhtä biisiä jonka olemassaolon muistin spotifyn ansiosta taas pitkästä aikaa. Kuunnelkaapa.



Voi luoja. Ihana biisi, ihana ääni. Ihana ihana ihana. Kannattaa tutustua Seetherin tuotantoon muutenkin. Loistavaa settiä. Ja tuo ääni! Melkein vetää vertoja tuon rakkaan tulevan aviomieheni, Marilyn Mansonin ihanaiselle äänelle...... ;)

Mutta vaikka laulu sanoikin noin, niin kyllä minä tanssin. Sateessa ja paljain jaloin. Ja nautin joka sekunnista.