Pitkästä, pitkästä aikaa..

Niin vaan sitä on hurahtanut aika ihan kuin huomaamatta. On se kumma, mihin se aina vaan katoaa eikä ilmoittele itsestään juuri sen kummemmin. Äsken vielä oli kesä, ja sitten.. Puuh.

Elämässä on ollut kaikenlaista. Sillä selittelen blogihiljaisuuttani tälläkertaa. En kuitenkaan ala siitä sen enempää avautumaan. Parannan tapojani toivottavasti jatkossa. Siirtelin juuri kivoja kuviakin koneelle, niitäkin voi olla tiedossa.

Sitä odotellessani haluan jakaa teidän ihanien pörröpupusteni (ehh) kanssa runon jonka muistan ajalta kun asuin vielä äitini kanssa. Siellä se oli eteisen seinällä korttiin kirjoitettuna. Minusta se oli kiva runo. Unohdin sen vuosiksi mutta jälleen kerran sen löysin. Kokeilkaapa miltä se teistä tuntuu.

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

-Eeva Kilpi-

Näihin sanoihin päätän tältä erää, katoan sinne peiton alle ja mietin etten muistanut tänään juoda yhtään kupillista teetä.