Jostain sairaasta syystä netissä surffailessani törmäsin
tällaiseen sivustoon. Siellä puhutaan ihanan keväisestä(kin) asiasta nimeltä FLIRTTAILU. Minähän väitin monta monituista vuotta että en osaa flirttailla ja että olen ihan onneton siinä. Sehän ei nimittäin pidä paikkaansa ollenkaan! Olen vaan tehnyt sitä huomaamatta, tavallaan tiedostamatta sen olevan flirttailua. Keimailu on oikeasti yksi ehdottomista lempiharrastuksistani. Siitä kätevä homma, että se on ilmaista (jos ei lasketa kenkien ja vaatteiden himoshoppailua, meikkejä ja hiustenlaittoa jotka ovat välttämättömiä ja ah niin ihanan turhamaisia "pohjatöitä" jotka kuuluvat ainakin minun keimailuuni olennaisesti) ja sitä voi harrastaa missä vain!
Mitä flirttailu sitten oikein on? Tuo nicehousen flirttisivustolla löytyy säälimättömät ja tarkat ohjeistukset flirttailuun tilanteessa kuin tilanteessa. Sinne on listattu katse, nauru, ilmeet ja eleet, puheet ja vaatetus. Itse olen kyllä vilpittömästi sitä mieltä, että kaikkein tärkeintä flirttailussa on kuitenkin ITSETUNTO. Eikä edes haittaa vaikka sinulla sitä ei olisi tai se olisi olemattoman huono, sillä sen voi aina feikata. Itsehhän olen Kaikkein Ihanin Prinsessa ja ainakin tuon avokkini olen saanut uskomaan ihan samaan vaan käyttäytymällä siten ;) Se voi joskus olla aika ärsyttävääkin, raja on kuin veteen piirretty viiva kliseitä käyttäen, mutta ei anneta sen häiritä. Minä en ainakaan. Jos esimerkiksi baarissa tarkkailee ihmisiä jonkun aikaa, mielenkiintoiset ihmiset erottuvat aika helposti. Ujot, sulkeutuneet, itseäänhäpeilevät ja murjottavat jäävät sinne nurkkaan ja sivuutetaan aika useasti elleivät he sitten satu omistamaan äärimmäisen ihanaa kroppaa tai jotain muuta ulkoista avua. Sekään ei välttämättä auta, jos ihmiseen ei saa katsekontaktia tai löydä mitään puhuttavaa toisen pälyillessä seiniä ja näyttäessä myrskyn merkiltä. Minä ainakin bongaan joukosta heti hyväntuuliset, itsevarmat ja avoimet ihmiset. Tietenkin jos on friikki tai näyttää Marilyn Mansonilta niin huomio on taattu. Hymy ja katse tekee kyllä paljon, se on kiistaton fakta. Ja tietenkin homman olisi hyvä tulla luonnollisesti, ilman että kaivetaan opaskirja välillä esiin ja harjoitellaan sopivaa naurua peilin edessä. Vaikeaako? Enpä usko. Jos oikeasti on joku kiinnostava ihminen niin se tulee kyllä luonnostaan. Ja jos sitä oikein miettimällä miettii, että kuinkahan sitä nyt oikein flirttailisi, ei siitä takuulla tule yhtään mitään.
Entä sitten surullisenkuuluisat iskurepliikit? Niitäkin on tullut omakohtaisesti kuultua niin monenlaisia että niistä voisi kirjoittaa kirjan. (Olenhan toki Kaikkein Ihanin Prinsessa, ihailijoita siis riittää ;)) Mieleenpainuvimmat lienevät Jyväskylästä opiskeluaikoina, minulla oli kirkkaanpunaiset nahkahousut, punaiset hiukset ja taisi olla joku punasävyinen paitakin. Mies käveli ohitse ja huuteli: "sähän voisit olla mun punahilkka niin mä voisin olla sun iso paha susi!" Hetkellisen hämmennyksen jälkeen alkoi lähinnä naurattaa. Lienee tarpeetonta sanoa, ettei se toiminut. Toinen melko kliseinen lienee puhelimessa puhuessa toinen huutelee: "hei sulla on väärä numero, mun puhelin ei soi!" Näitähän riittää.
Onko sitten varatuilla homma jo menetetty? Ikinä ei enää flirttailun ihanuutta voisi kokea kun on Se Oikea (ainakin sille hetkelle) isketty. Enpä sanoisi näinkään. Pieni flirtti piristää päivän kun päivän. Tietenkin se kannattaa tehdä tilanteen mukaan. Sinkut tekevät varmaankin ihan mitä haluavat, mutta parisuhteilijoiden kannattanee ajatella myös sitä puolisoa jos haluaa välttyä ulkoruokinnalta. Ei ehkä kannata kovin häikäilemättömästi keimailla oman puolison istuessa vieressä, ja jos omaa tiukan moraalin, jotkut eivät tee sitäkään. Itse en usko, että pieni viaton flirtti, hymy jne haittaa ketään. Kukin määrittelee suhteensa itse, jotkut eivät siedä edes toisten vilkuilua saati sitten mitään keimailuja. Hauskaa saa ja pitää pitää, tietyissä rajoissa. Jokaiselle kuitenkin annettakoon vapaus määritellä itse omat rajansa.
Ihanan ystäväni Lottiksen kanssa, joka muuten on myös Kaikkein Ihanin Prinsessa, olemme jopa joskus melko vakavissamme miettineet melko tieteellistä koetta jonka avulla yritettäisiin selvittää kaikista parhaimmat iskulauseet. Siihen tarvittaisiin tietenkin pieni mustakantinen kirja, iskurepliikkejä aivan sumea määrä kirjattuna siihen kirjaan, testaaja, testihenkilön tarkkailija ja tietenkin sopiva paikka mistä satunnaisia uhreja voisi valita. Mustakantisesta kirjasta testaaja ja testihenkilö valitsisivat sopivan iskurepliikin, valitsevat pahaa-aavistamattoman uhrin ja eikun testaamaan! Iskurepliikkiin voisi mahdollisesti liittää myös muuta keimailua kuten hiusten viehkeää näpräämistä ja silmäniskuja. Testihenkilön tarkkailija kirjoittaa ylös reaktioita ja keimailutilanteen loputtua tehdään yhteenveto testaajan kanssa saavutetuista tuloksista. Jännittävää eikö totta! Ehkäpä tästä projektista vielä kuullaan!
Tekstit
