Do you feel like a puzzle, you can't find your missing piece?

Kesä on mennyt jotenkin ohitse ihan huomaamatta. Ensi viikolla alkaa Pikkutiikerillä päiväkoti ja minulla työt. Arki.
Yhtäaikaa vapauttavaa ja ahdistavaa. Rutiinit tekevät elämästä helppoa, mutta samalla kaipaa sitä vapautta jonka loma antaa. Voi vaan pakata omat, ja Pikkutiikerini tavarat reppuun ja lähteä.

Kesä on mennyt totutellessa uuteen elämään joka on oikeastaan iskenyt tajuntaan todellisuudellaan vasta nyt, nyt kun on ollut aikaa sitä miettiä. Ollaan käyty häissä, nähty ystäviä, tehty eväsretkiä rannalle ja vietetty sadepäiviä Miyazakin pörröanimea katsellen. Takana myös ihana matka Turkuun yhdessä Jajasiskoni kanssa. Se matka tehtiin ilman lapsia. Oli aikaa vaan itselle, sai syödä rauhassa ruokansa alusta loppuun ja valvoa myöhään jos halusi. Siitä reissusta oma merkintänsä tulee myöhemmin.

Viimeaikoina olen lukenut. Lukenut, lukenut ja lukenut. Paulo Coelhon Bridan, Waltarin Sinuhe Egyptiläisen ja nyt on vuorossa Herbjorg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen. Pitkään aikaan en ole pystynyt keskittymään kunnolla voidakseni lukea. Nyt sitten ahmin kirjan toisensa jälkeen päätähuimaavalla vauhdilla ja Pikkutiikerin iltasatuna luetaan Narnian tarinoita.
Minä pienenä pidin suunnattomasti siitä kun äiti luki minulle. Kuuntelin hänen ääntään ja katselin miten suu liikkui hänen lukiessaan. Tirlittania hän luki, ja muumeja, ja paljon muuta. "noin minäkin sitten isona teen, kun minulla on omia lapsia" minä ajattelin.

Tänäänkin minä luin. Kirjasta hyppäsi esiin muutama rivi erityisesti:

"Onko kaikilla samanlaista? Että he kaipaavat sitä jotain jota heillä ei ole? Sitä ainoaa ihmistä. Sitä joka ymmärtää eikä silti käytä sitä sinua vastaan? Sitä joka ei vaadi saada omistaa sinua ja jolle sinun ei sen vuoksi tarvitse valehdella. Tai jonka luota ei tarvitse kaivata pois. Onko sellaista olemassa? Vai onko se vain kuvitelma ihmisestä jonka olet joskus tavannut?"
-Herbjorg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen-

Niin. Siihen hetkeen pysähdyin. Vieressä yöpöydän virkaa toimittavalla pienellä pöydällä oli iso kupillinen teetä. Indiskan iso vihreä teekuppi johon on maalattu kukkia, kukkien varsia ja lehtiä. Pikkutiikeri kääntää kylkeä sängyssään, peitto kahisee. Kissariiviö Nasty kierii tyypillisen iltavillikohtauksensa kourissa ja käyttäytyy kovalle maalle paiskatun superpallon tavoin, ja jos sitä katsoo, se tapittaa takaisin nappisilmillään ja ihmettelee "mitä sinä minua katsot? En se minä ollut!" ja kimpoaa sohvan alle jahdaten näkymätöntä saalistaan.

Ehkä minäkin salaa odotan sitä tiettyä ihmistä. Jonka kanssa hiljaisuuskin tuntuisi hyvältä.

The sweet hell within.

Elämäni rankimpia aikoja läpikäydessäni tein itselleni lupauksen: To live happily ever after.
Lupasin itselleni, että vaikka kuinka näyttäisi kamalalta, etsisin jokaisesta päivästä jotain kaunista ja hyvää.
Jotain joka saisi edes pienen osan minusta onnelliseksi.

Se ei ollut edes vaikeaa. Pienenpienet asiat. Tytön halaus ja hymy, tuuli, se miten joku hyppää lätäkön yli kaupungissa tai vilkuttaa ystävälleen. Niin niitä vaan alkoi löytyä, ja sitä ei voinut kuin ihmetellä elämän kauneutta.

Ne pahat ja synkät ajat ovat ohi ja uusi elämä on jo hyvällä mallilla. En silti halua unohtaa tuota lupausta. Hukata kaikkia kauniita asioita joita ei vaan näe kun on olevinaan niin kiire.
Tässä eräänä kauniina päivänä hain tytärtäni hoidosta. Päiväkodin edessä oli muovipussi jota tuuli tanssitti. Kieputti ja pyöritti. Tuli aika elävästi mieleen eräs elokuvista joista tykkään kovin. American Beauty.

Katsokaapas tämä täältä ja tiedätte.

Puhuin myös erään ihmisen kanssa tässä yhtenä yönä pitkään. Tuli äärettömän hyvä mieli. Hämmentynyt, kyllä sekin, mutta ehkä hyvälläkin tapaa. Luulen, että tunnistat itsesi tästä jos tätä satut lukemaan. Kiitos. Se oli ehkä pieni hetki tähän kaikkeen verrattuna, mutta sai minut hymyilemään. Nyt tiedän, että en ehkä olekkaan yksin.

Juhannus 2009

Minun juhannukseeni on perinteisesti kuulunut mökki, sauna ja illalla istuskelu rannalla nuotion ääressä. Tänä vuonna oli toisin. Vietimme juhannusta Pikkutiikerini kanssa kaupungissa. Etukäteen olin kauhuissani jo pelkästä ajatuksesta. Juhannuksemme olisi ollut melkoisen hirveä, ellei oltaisi saatu vieraaksemme ihanaa Isosiskoani. Kiitos vaan sinulle :)

Sää suosi. Ilma oli kuin morsian.

Keräsimme kaikki omat kukkakimppumme. Ei niitä tyynyjen alle laitettu, mutta maljakoihin kumminkin. Omassa kimpussani oli lisäksi koivun oksia. Ihana tuoksu!







Juhannuskoivun virkaa toimitti Ikean seinätarroista kasattu puu. Tästä lähtien nukun yöni puun alla tuulen leikkiessä sen oksilla.



Juhannusaattona makoilimme sohvilla ja katsoimme elokuvia. Paikalla seuranamme pyörähti myös ranskalaisvahvistus joka toi tullessaan pullollisen hyvää viiniä ja karkkia! Oli varsin mukava ilta :)



Oli ihanaa viettää aikaa pitkästä aikaa kunnolla Isosiskoni kanssa. Juotiin litratolkulla teetä ja parannettiin maailmaa. Ja katsottiin leffoja. Ilkikurinen riiviö, nimensäveroinen kissaneiti Nasty piti myös huolen siitä että vipinää riitti.
Mukava juhannus. Erilainen, vähän surullinenkin. Mutta mukava. Ehkä ensi vuonna on tiedossa jotain ihan erilaista.... ;)
Jäi hyvä mieli. Kiitos sisko, olet rakas!





Ajoittain täällä tarkeni myös ilman villasukkia.

Home sweet home

Mistä on tiikeriperheen koti tehty?
Kynttilöistä, kukkasista,
pienistä yksityiskohdista.

Kivistä, tyynyistä,
vanhoista huonekaluista.

Väreistä, valoista, varjoista,
pehmeistä tunnelmista.

Niistä on tiikeriperheen koti tehty.

i'm never gonna dance again

Sunnuntaina heräsin kissan kehräykseen. Pikkuinen kiipeili selän päällä ja maukui pienellä äänellään. Ulkona oli harmaata ja pilvistä. Surkea ilma sanoisi joku, mutta minä rakastan sadetta. Tuulikin on ihana, kun se tanssittaa lehtiä ympäriinsä ja tarttuu hiuksiin. Jossain kuulemma oli ollut ukkonen yöllä, olisipa ollut täälläkin. Kynttilänvalossa olisi voinut katsella salamoita ja kuunnella jyrinää.

Pikkutiikerin kanssa kävimme juhlimassa entisen naapurinpojan syntymäpäiviä. Entinen elämä siellä tuntuu niin vieraalta ja kaukaiselta. Vielä meidät kutsutaan juhliin mukaan ja muutenkin olemme tekemisissä, lasten takia, ja vähän muutenkin. Jotkut välttelevät kysymästä mitä kuuluu, ja juttelevat sen sijaan säästä ja lasten lomista. Eivät he tiedä, että olin muuttoa odottanut jo pitkään ja että koti siellä tuntui lähinnä vankilalta. Yksi rakkaimmista ystävistäni sen sijaan tietää mitä ajattelen, vaikka en edes mitään sanoisi. Kiitos vaan Jessica R, olet korvaamaton :)

Illalla tyttö halusi vaahtokylpyyn. Kissa kiipeili vieressä ihmettelemässä ja yritti kalastaa pikkuista leludelfiiniä. Vaahto tarttui tassuihin ja pikkutiikeriä nauratti kissan touhut. Iltapalaksi tehtiin paahdettuja kolmioleipiä ja teetä.

Tämäkin aamu alkoi sateisena. Keittiössä join teetä sinisestä taikamukistani ja katselin vesipisaroiden valumista ikkunaa pitkin. On ihan pakko hehkuttaa yhtä biisiä jonka olemassaolon muistin spotifyn ansiosta taas pitkästä aikaa. Kuunnelkaapa.



Voi luoja. Ihana biisi, ihana ääni. Ihana ihana ihana. Kannattaa tutustua Seetherin tuotantoon muutenkin. Loistavaa settiä. Ja tuo ääni! Melkein vetää vertoja tuon rakkaan tulevan aviomieheni, Marilyn Mansonin ihanaiselle äänelle...... ;)

Mutta vaikka laulu sanoikin noin, niin kyllä minä tanssin. Sateessa ja paljain jaloin. Ja nautin joka sekunnista.

Täällä taas!

Tauon jälkeen tiikerityttö ilmoittautuu. Syynä blogihiljaisuuteen oli melkein kestämätön nettikatkos jonka taas aiheutti ei ollenkaan niin kestämätön muutto. Pikkutiikerin kanssa asumme tätänykyä ihanaisessa kaksiossa kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Lattiat eivät ole puuta, mutta lautalattiaa jäljittelevää laminaattia, omaa pihaa ei ole, mutta mukava lasitettu parveke, josta kesän kunniaksi löytyy myös nättiä kukkasia ja puiset pihakalusteet.
Ihana oma koti. Ihana elämä. Tässä ja nyt on kaikki mitä voi toivoa.
(pieni halaus silloin tällöin ei tosin haittaisikaan.. :) )

Laatikoiden keskellä, elämän pyörityksestä ihmeissäni yhtenä iltana pysähdyin. Kuulin kappaleen joka sai melkein sukat pyörimään jaloissa. Auringonsäteet pilkisti verhojen raoista ja aloin väkisinkin hymyilemään. Kiitos Koop ja Anna. Olette loistavia.



Tänään ei tämän enempää, alkaa olla tiikereitten nukkumaanmenoaika. Loppuun kuitenkin heitän runon joka melkein repii sielun kappaleiksi, kun se on niin ihana. Olkaa hyvät, nauttikaa.

"Riisuudu!

Revi rikki vaatteesi, olivatpa ne sitten
silkkiä tai säkkikangasta.
Revi ne rikki pala palalta,
kunnes seisot alastomana
ihmisten ja auringon edessä,
sillä niin olet sittenkin kaikkein kaunein!
Soita viuluasi,
anna sen kielten kaikua,
anna niiden helistä ja pauhata!
Älä kätke sitä!
Älä panttaa sitä!
Älä vaihda sitä salkkuun tai piilota
sitä siloisen silinterin alle!
Ei,
Soita kauneinta säveltä mitä osaat.
Soita, soita!
Surullista tai iloista,
raskasmielistä tai raisua,
mutta soita!
Ja viis siitä, vaikka kielet katkeavat.

Pelottaako sinua?"

-Tito Colliander-

Me, myself and I

Puhin äiti Kaneli haastoi minut. Kirjoittelenpa tälläisen sitten iltani ratoksi.

Tässä ohjeistus: Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

I've got a challenge from Kaneli: to write some things about myself, not just a facts, but details. So this is it.

1. Hiustenvärikseni on näköjään vakiintunut musta. Se vaan on. Ihana ja mahtava ja tykkään eniten. Se pukee Ditaakin niin hyvin ;) - I love my black hair. It's perfect, works everytime and looks good on Dita too ;)

2. Minulla on tatuointi persuksissa. (ja se on muuten ihan älyihana) Haaveissa on ainakin kolme lisää, niistä ehkä myöhemmin... - I have a tattoo on my ass, and i'm absolutely loving it. I'm planning to get at least 3 more.

3. Minulla on aivan yltiösöpö luomi mahassa. Ihan kuin kauneuspilkku. - I have a really cute mole on my stomach. It looks like a beauty mark. awww!

4. Puhun itsekseni. - I talk to myself.

5. Pelkään kuollakseni hämähäkkejä. - I'm terrified of spiders

6. En juo kahvia. Teetä sitäkin enemmän. - I don't drink coffee at all. I prefer tea. A lot.

7. En tykkää aamuista. Parhaimmillani olen alkuillasta jos olen saanut viettää laiskan aamun ja heräillä omaan tahtiin. - I'm definitely not a morning-person.

8. Minusta tulee isona Pin-Up tyttö tai burlesque kuningatar - When i'll grow up, i'll be a Pin-up girl or a burlesque queen ;)

9. Minua palelee yleensä aina, kesälläkin - I'm cold almost all the time. Even in the summer

10. Tykkään haaveilla ja suunnitella. Haluaisin uskoa satuihin, ihmetellä maailmaa enkä koskaan kasvaa aikuiseksi. - I love to dream and to make plans. I would love to believe in fairytales and never grow up.

En haasta ketään, koska ihmiset tulevat jostain syystä siitä niin hirveän vihaiseksi.

I will not challenge anyone, sorry guys.