Haluan olla normaali, normaali!

"Heiiii kaikki, hei kaikki, hei kaikki, heeiiii kaikki!"

Tässä eräänä päivänä satuin saamaan vapaalippuja Tanssiteatteri MD:n näytökseen Arabian Jänis. Kyseessähän oli lastenooppera, josta tanssiteatterin omat sivut sanovat seuraavaa:

"Arabian jänis on riemastuttava yksinäytöksinen lastenooppera, jossa loikitaan korvat heiluen ja tehdään jänismäisiä asioita. Se on hurmaavan hauska ja koskettava teos, jossa mietitään, mitä on olla 'normaali'. Teoksen jänis on kyllä söpö ja nöpö, mutta ei aivan varma siitä, haluaisiko olla erilainen vaiko aivan samanlainen kuin kaikki muutkin maailman jänikset."


(kuva täältä)

Näin juuri. Paikalle saavuimme kahden aikuisen ja kolmen lapsen kanssa. Lapset koostuivat kahdesta 5-vuotiaasta sekä yhestä ekaluokkalaisesta, aikuisten yhteenlaskettu ikä lähenteli kuuttakymmentä. Aikaisemmin olimme käyneet katsomassa samaisen tanssiteatterin esityksen Poliisikoiraopisto, joka osoittautui mainioksi. Pituus oli hyvä, käsikirjoitus loistelias ja esitys varsin hauska myös isoimmille katselijoille. Odotukset olivat siis korkealla.

Lavastus oli mielestäni mainio. Yksinkertainen, mutta erittäin mainio. Esiintyjiä oli yksi, pomsahteleva ja lauleleva jänömäinen, arabilainen jänis. Tanssiminen oli jänismäistä, laulu tuli kovaa ja korkealta. Laulun sanat taas... Noh, en tiedä onko oopperassa tarkoituskaan saada sanoista selvää (en ole mikään maailman suurin oopperan ystävä) mutta tämä oli ainakin lapsille varsin korkealentoista. Itse kyllästyin totaalisesti ensimmäisen viiden minuutin aikana ja oma tyttäreni piti käsiä korvillaan. Ääni oli lujalla. Sieltä täältä kuului kirkkaita lasten kysymyksiä "Äiti mitä toi laulaa?"
Tarina oli opettavainen. Jänöparka oli pulassa, koska ei ollut samanvärinen kuin muut ja toiset jänikset eivät halunneet olla hänen kavereitaan. Muut samanväriset eläimet, hanhi, hiiri ja joutsen, eivät myöskään kelpuuttaneet tätä kaverikseen, koska muoto oli erilainen. Ei ollut räpylöitä, kuono oli vääränmallinen tai siivet puuttuivat. Pupuparka, rankkaa on elämä. Loppujen lopuksi jänö vaihtoi talviturkkinsa turvalliseen ja ruskeaan, jolloin ongelmaksi muodostui taas se, että hän olikin aivan tavallinen, ihan niinkuin muutkin. Niinpä niin, mitä tästä opimme?

Kokemus oli yleisesti ottaen hämmentävä. Näytös oli meidän kaikkien kahden aikuisen ja ennenkaikkea niiden kolmen lapsen (joille juuri tämä näytös oli suunnattu) mielestä äärimmäisen pitkäveteinen ja tylsä. Edes jänösen hyppeleminen lavalla laulaen koomista "haluan olla normaali, normaali, normaali!" (joka vaan jatkui, ja jatkui, ja jatkui, ja jatkui, ja jatkui....) ei pelastanut näytöstä, vaan alkoi lähinnä ärsyttää. Kesto oli 30 minuuttia ja se tuntui lähinnä äärimmäisen tahmealta tunnilta

Onneksi olimme saaneet vapaaliput. Maksaminen moisesta olisi kyllä jäänyt harmittamaan.

Mutta jottei nyt ihan jäätäisi huonoille fiiliksille tästä, niin laiteetaan loppuun näytöksen plussat:

+ Vapaaliput, jee!
+ Hyvä seura ;)
+ Lavastus
+ Jänösen puvustus oli onnistunut
+ Ilmeet ja eleet olivat varsin jänismäisiä
+ Koreografia oli ajoittain ihan mukavaakin

Ikävä kyllä kokonaiskuva jäi aikalailla miinuksen puolelle.