Täyttymys

On elettävä
käsi sydämellä.
Kunnes käsi
muuttuu sydämeksi,
sydän kädeksi.
Kunnes on yhdentekevää
kummalla ojentaa.

-Tommy Tabermann-

Dream, dream, dream..

Sitten kun minä olen rikas, ja minulla ei ole muuta kun aikaa, minä tahtoisin matkustella. Käydä maissa, joista olen katsellut vain kuvia. Tutkia pieniä kyliä, kävellä pienillä poluilla ja meren rannoilla. Tavata uusia ihmisiä. Juoda aamuteetä pienessä kodikkaassa hotellissa. Matkustaa ilman sen suurempia suunnitelmia, ihmetellä maailmaa.

Tässä minun top5-listani. Minne haluaisin kaikista eniten matkustaa.

When I'll be rich and have nothing else to do, I would like to travel. Visit countries that i've only seen on some photos. Investigate small villages, walk on the small paths and seashores. To meet new people. To drink a morning tea in a small intimate hotel. To travel without any big plans, to find many wonderful places and things in this world, wich I haven't even knew existed.
This is my top5-list, where i would like to travel the most.


Färsaaret / Faroe Islands








(All photographs by Frantisek Staud, Phototravels.net )

Irlanti / Ireland






(Photos: pdphoto.org)

Skotlanti / Scotland


(photo: Camusnagaul)


(photo: freefoto.com)

Uusi-Seelanti / New Zealand




(photos: tripadvisor.com)

Ranska / France






(photos: tripadvisor.com)

Italia / Italy








(photos: tripadvisor.com)

Tässä taas yksi ihana kappale. Ehdottaisin, että tämä soimaan ja kuvien kimppuun.

Here is another great song. I suggest you listen to this while watching these amazing pictures



Faroe Islands - Photos by Frantisek Staud
Ireland - Photo gallery by J P Clare at PBase.com
Scotland - Photo gallery by Ian Cameron at PBase.com
New Zealand - Photo gallery by Gary Eckert at PBase.com
France - Photo gallery by Eric Pouhier at PBase.com
Italy - Photo gallery by Robert Socha at Pbase.com

“Dreams are like stars...

you may never touch them,

but if you follow them

they will lead you to your destiny.”

Kivirakkautta

Olen kuulemma outo, koska pidän aivan suunnattomasti kivistä. Voisinpa melkein sanoa, että rakastan kiviä. En tiedä mistä tämä outo kiintymys on peräisin, mutta..

Keräilen kiviä jokapuolelta. Mökiltä järven rannalta, hiekkatieltä, puroista.. Mistä vaan satun niitä näkemään. Kaikki murikat eivät kuitenkaan kokoelmiini pääse, vaan valikoin ne tarkoin ja suurella mielenkiinnolla. Kun näen kiinnostavan kiven, otan sen käteeni, pyörittelen ja tunnustelen sitä. Miltä sen pinta tuntuu, onko se karhea vai sileä, kylmä vai lämmin. Jos kivi Tuntuu oikealta, sujautan sen onnellisena taskuun tai laukkuun ja kiikutan uuden aarteen kotiini. Siellä se pääsee erityiseen kulhoon, jossa säilytän niitä. Vielä toistaiseksi ne ovat sinne mahtuneet, kokoelman karttuessa pitänee alkaa ripotella niitä ympäriinsä, tai ostaa uusi kulho. Sieltä ne voi ottaa esiin, muistella mistä sen löysi tai kenties keneltä sen sain.



Matkustelevat ystäväni ovat myös tuoneet reissuiltaan minulle kiviä. Jos joku on kysellyt, minkälaisen kiven haluan, en todellakaan ole osannut vastata. Olen vain pyytänyt tuomaan jonkun sellaisen, mikä kuuluisi minulle. Mikä tuntuu oikealta.

Sitten kun joskus muutan täältä pois, aion ottaa kukkapenkistäni muutaman kiven mukaani. Ne on tuotu äitini kesämökiltä, raahattu sieltä järven rannalta silmät innostuksesta loistaen. Tämän haluan mukaani!

Some people say i'm weird because I really like stones! I mean, a lot. I could say I love stones. I don't even know, when or why did this thing started, but..
I collect them everywhere. By the lake or from the small streams. Whenever I see one that I might like, i take it to my hand and just look at it. How does the surface feel, whether it is rough or smooth, cold or warm.
If the stone seems right, I put it happily to my pocket or bag and take the new treasure to my house. I have this special bowl, where I keep my stones. I can take them out, remember where i´ve found them or perhaps, from whom I received it.
I've got few stones as a souvenier from my friends. If they ask me, with kind of stone i would like to have, I can't really tell. "you can just bring me the stone, which you feel it would be the right one for me"

I really don't feel like the diamonds are a girl's best friend!

Ja hei. tykkään tästä biisistä. Se sopii tähän hetkeen täydellisesti.



..and by the way, I love this song too!

Arkiruoan uusi elämä

Tykkään kokkailla. Aika paljonkin. Ja nyt, kun pikkutiikerin allergiat ovat vähän hellittämäänpäin, on mukavaa, kun voidaan syödä samaa ruokaa. Pikkutiikerikin on melko kaikkiruokainen. Kypsennetty paprika, pinaattikeitto ja sienet tulevat näin yhtäkkiä mieleen, mistä tyttöseni ei oikein välitä. Minun herkkujani. Ohnoes.

Kestosuosikki makaronilaatikko tulee minulla ainakin jo korvista ulos. Inhottaa ajatuskin siitä perinteisestä harmaasta mössöstä, tehty munamaitoon ja maustetaan ketsupilla, että saisi ruokaan jotain väriä. Hyi. Meillä sellaista ei syödä ikinä. Pikkutiikerille varmaan maistuisi, mutta itse jätän mielummin välistä.

Makaronilaatikkoa tein kuitenkin viimeksi viime viikolla. Kun sitä tekee kerralla isomman määrän, säästyy kokkaamiselta seuraavana päivänä, ja minusta tämä vain paranee uudelleenlämmitettäessä. Varsinkin kun sen tekee paistinpannulla.

Mitenkäs minä sitten makaronilaatikkoni väsään? Noh, tässä yksi versio. En yleensä mittaile aineksia, joten..

Tikerrryttävän tomaattinen makaronilaatikko (ihan itte keksin nimenkin tälle ;))

400g Naudan paistijauhelihaa
Mausteita, mausteita, mausteita!
Sipulia
Herne-maissi-porkkanaa
Purkillinen tomaattimurskaa
Tomaattipyrettä
Tomaatteja
Täsjyvämakaroneja
Lihaliemikuutio
Creme Fraichéa
Korppujauhoja
Juustoraastetta

Keitän makaronit silläaikaa kun paistan ja maustan jauhelihan. En koskaan osta perinteistä nauta-sika-jauhelihaa, koska mielestäni se on ihan hirveää, vetistä, rasvaista moskaa. Toki se naudan jauheliha on kalliimpaa, mutta huomattavasti vähärasvaisempaa ja maukkaampaa muutenkin. Makaroneistakin pidän enemmän täysjyvä- tai ruisversioina. Jauhelihan sekaan heittelen tomaattipyrettä ja tomaattimurskaa sekä vihanneksia. Tällä kertaa pussillisen herne-maissi-porkkana-sekoitusta. Sekoitin ainekset keskenään ja laitoin uunivuokaan. Creme Fraichésta tulee kivaa makua ja vaihtelua perinteiselle munamaidolle. Päälle viipaloin tuoreita tomaatteja, ripottelin korppujauhoja, juustoraastetta ja oreganoa. Ja sitten vaan uuniin.



Valmiin ruoan lisäksi tein salaattia, yllättäen sellaista, jossa oli paljon sekä ihan tavallisia että kirsikkatomaatteja. Lisäksi ripottelin makaronilaatikon päälle parmesan-raastetta. Ja hyvää oli!

Tätä saa muunneltua loputtomasti. Tämä on tosiaan kananmunaton, mutta myös maidottoman tai täysin vegeversion tästä saa vaivattomasti. Maidoton soijajuusto, Cheezly on oiva kaveri!



I love to cook. Especially when I can try new things and flavours. It's a bit easier now, when my daughters allergies have been reduced and we can eat the same food. This is what i did last week.

Saturday night fever

Niin paljon kuin nautinkin ystävistäni ja erilaisten ihmisten kohtaamisista, minusta on ihanaa olla yksin. Nauttia hiljaisuudesta, hämärästä kodista, kynttilöistä. Ehkä musiikista, joka sopii tilanteeseen täydellisesti. Sitä halusin tehdä eilen. Olla rauhassa. Minä ja minun ajatukseni. Nauttia hetkestä.
Tarvitsen sitä omaa aikaani. Silloin voi rauhoittua aloilleen ja ladata akkuja tulevaa varten.

Minun lauantai-iltaani kuuluivat kynttilät, musiikki, kirsikkatomaatit, suuri mukillinen kuumaa teetä ja läjä muotilehtiä.









As much I love my friends and meeting new interesting people, occasionally i need time just to be alone. Enjoy the silence, my home when it's getting dark, candles. Maybe the music that fits the situation perfectly. This is what I did yesterday. Me and my thoughts. Just enjoy the moment.
I need time to myself. Just relax and gather my strength.
So I spent my saturday evening with candles, music, tea, tomatoes and fashion magazines.

Joku joskus sanoi, että samalla tavalla voisi rauhoittua ja rentoutua myös toisen ihmisen seurassa. Sen toisen täytyisi olla juuri sellainen, joka ymmärtäisi sen tilanteen merkityksen. Kunnioittaisi sitä eikä rikkoisi sitä millään turhalla.
Onkohan sellaista ihmistä edes olemassa?

Somebody once said, it actually could be possible to relax like that with someone. Well, I think that someone should be special. Understand what that moment would mean to me. To us. Respect that, and not to break it with something totally pointless.
I wonder does that special someone even exist?




Tässä vielä yksi ihana kappale. Tykkään tästä kovasti, sanoista ja tunnelmasta muutenkin. Toivottavasti tekin.

I love this song. Hope you enjoy it too.

Burlesque Star Revue

Vihdoin ja viimein, kauan ja hartaasti odotettu perjantai tuli, ja vietimme myöhästyneitä synttäribileitäni Burleskin merkeissä.

Ostin liput meille tytöille ennakkoon netin kautta, koska pelkäsin jäävämme ilman. Lippuja kuitenkin oli jäänyt muutamia myyntiin ovelle saakka, joten ranskalaisvahvistuksemmekin onnistui saamaan lipun ja pääsemään kanssamme viettämään kimaltavaa iltaa. Saavuimme paikalle ajoissa, sillä ennakkoilmoituksen mukaan paikalla piti olla mahdollisuus Burleskiaiheiseen shoppailuun. Kaikkea pientä kivaa olikin tarjolla, mutta tälläkertaa mitään ei tarttunut mukaan. Outoa, mutta totta. Teatteri sijaitsi lähellä pyynikintoria, vähän hassussa paikkaa ja huonoilla opasteilla (remontin vuoksi?) mutta osasimme kuin osasimmekin suunnistaa paikalle osoitteen ja muutamien ovilla jo ennakkoon seisoskelleiden ihmisten perusteella. Alku oli vähän kummaa, ovet olivat lukossa ja odottelimme sitten ulkopuolella koska päästäisiin sisälle. Meinasi vähän palellakkin, mutta onneksi seura oli niin mainiota, ettei se haitannut. Teatterin aula oli todella pieni ja tunkkainen, narikan virkaa toimitti pari vaaterekkiä jonne sai itse omaisuutensa ripustaa. Rohkeina tyttöinä emme ahtaudesta kuitenkaan hämmästyneet ja kuumuuskin kuului vaan asiaan. Burleskiahan tänne tultiin katsomaan. Numeroituja paikkoja ei ollut, vaan jokainen sai lykätä pyrstönsä juuri siihen kun tykkäsi, jollei joku siinä jo sattunut istumaan. Eturivin paikat olivat heti tietenkin täynnä, ja koska seurueellamme oli kokoa kuitenkin jonkun verran ja halusimme kaikki päästä vierekkäin, jäimme takariviin. Näkyvyys ei valitettavasti ollut kovin hyvä.. :(
Esitys sen sijaan oli kertakaikkisen upea. Kimallusta ja kutkuttavia tilanteita riitti. On uskomatonta, miten nämä ihananihanat burleskitaiteilijat saivat jopa käsineen riisumisen näyttämään niin viehättävältä. Yleisö huokaili ihastuksesta ja oli mukana koko parituntisen esityksen ajan. Yritin kovasti miettiä suosikkiani, mutta se oli hieman hankalaa. Täytyy kyllä sanoa että Olivia Rouge oli mahtava. Ilmeet ja eleet olivat niin hienoja ja tilanteeseen sopivia, että pointsit kotiin siitä. Ja muutenkin, onhan hän nyt äärimmäisen ihastuttava neitonen. Ja koska ilmiselvästi pidän mustatukkaisista tytöistä, LouLou D'vil löytyy tietenkin suosikeistani. Olivialla oli mukana hieman enemmän huumoria esityksessään, kun taas LouLou sai yleisön kiljahtelemaan innostuksesta viettelevillä esityksillään. Mahtavia tyttöjä, kertakaikkiaan.
Erikoiskunniamaininta tänään jaetaan tilaisuuden juontaneelle Mr. Lafayette Lestrangelle, joka piti yleisöstään hyvää huolta.
Kuvata tilaisuudessa ei saanut, joten niitä ei valitettavasti ole esitellä. Toivottavasti niitä löytyy jostain lähipäivinä.

Upea show. Kiitos ja kumarrus järjestäjille ja esiintyjille. Toivottavasti tätä nähdään jatkossa lisää, ja mielellään tietenkin useasti!

Samalla sain tilaisuuden käyttää Nitrobaben ihanaa Pin-up henkistä ruusumekkoani ja punaisia vagabondin korkokenkiäni. On ihanaa, kun sai oikein tälläytyä ja olla nättinä! Pitkän sairastelun jälkeinen kalpeuskaan ei saanut intoani latistumaan, hiukset olivat pin-up-kiharoilla ja kukkapinneillä somistetut. Ja arvatkaa mitä? En tullut ottaneeksi edes kuvaa. Ohnoes :)

Me and my best friends went to see the Burlesque Star Revue on friday. I bought tickets from pre-sale, because i was afraid they're going to sold them out. I was so looking forward to it! Girls were so pretty and they just knew how to their thing. I can't tell you what was my favourite, because they all were so great. Olivia Rouge was delicious, and LouLou D'vil dangerously seductive. Mr. Lafayette Lestrange took so good care of us, so he really does deserve a special mention.
The show was absolutely amazing, I totally loved it. I'm hoping to see more soon!
I got the change to wear my favourite pin-up style dress i bought from Nitrobabe and with it, perfect match, Vagabond's red high heels. It was wonderful to be particularly dressed, also with the make-up and hair. Though i looked a bit pale after beeing sick so long, i think I did okay. And guess what? I forgot to take picture of myself! Oh no :)

Ken on heistä kaikkein kauhein..?

Missikisat. Taas ne tuli ja ennenkaikkea meni. Pienenä tyttönä niitä katsoi silmä kovana, silmät innostuksesta loistaen. "katso äiti, miten ihanat hiukset, ja ihana mekko! Sitten kun minusta tulee iso, minusta tulee missi"
Yeah. Right. No missiähän minusta ei tullut, luojan kiitos.
Vuosi vuodelta kisat ovat muuttuneet tylsemmiksi. Puvut tylsiä toistensa klooneja ja kauniimpia tyttösiä tulee päivittäin vastaan ihan vaan kaupunkireissuilla ja anttilan kassoilla. Oikeasti. Kuka ne kilpailijat sinne päästää?
Pitää olla tietyn pituinen ja painoinen ja muotoinen. Nykytrendinä näkyy olevan niin missi- kuin mallimaailmassakin langanlaihuus. Mallit ehkä ymmärrän, mutta missit..? Miss Suomen pitäisi minun ehkä vanhanaikaisenkin käsitykseni mukaan olla ihana, hehkeä, kaunis, luonnollinen elovena-tyttö. Enkä tarkoita tällä tekohymyä, kylkiluita ja vetyperoksidilla blondattua tukkaa. Onko kumma, että missikisojen suosio on laskenut?
Ja mitä tekee kisojen järjestäjä? Päättää tehdä tästä tusinatavaraa kaikkien muiden tosi-tv-spektaakkeleiden sekaan. Äänestä suosikkisi jatkoon! Tekstarit viuhumaan! Jee! Naureskelin tuota jo vähän etukäteen, mutta entäpä sitten kisojen toteutus? Tökeröitä videonpätkiä, teinimäistä hihittelyä "hihi, no mä tuota.. tykkään pojista, ja sit niinku kaikista hyvästä, niinku öö.. vaikka ruoasta. ja sit totaaa.."
Mitä ihmettä? Minne jäi maailmanpelastus ja nälänhätä? Sekaan vähän vedessä kieriskelyä halpaan miestenlehtityyliin niin menestys on taattu. Hohhoijjaa. Tälläkö sitten saadaan suosio nousuun? Laadukkaampaa tavaraa saa netistä ladattua koneelleen mielin määrin, joten nörttipoikienkaan suosioon en ehkä menisi vannomaan. Koko finaalin toteutus oli mielestäni niin ala-arvoinen, etten viitsi edes alkaa erittelemään, mitä kaikkea siinä inhosin. En todellakaan pidä itseäni tiukkapipoisena kukkahattutätinä, vaan aika avoimena ja kokeilunhaluisena ihmisenä, mutta tuo meni kyllä yli. Odotan mielenkiinnolla, mitä ne oikeat kukkahattutädit kisoista sanovat.

Mutta hei! Otetaanko kilpailu siitä kuka keksii hauskimman seurapelin missikisoja katsellessa? Yksi ehdotus tuli tässä menneenä iltana irkissä. Joka kerta, kun kylkiluut vilahtaa, saa ottaa paukun. Ihan hyvä, mutta kenellä on niin hyvä viinapää..? Ei ainakaan allekirjoittaneella :P
Ja olihan niistäkin nyt se hyöty, että minäkin sain muutaman hetken elämästäni kulutettua näinkin ylevään blogimerkintään. Luovuus suorastaan puhkesi kukkaan, huomaatteko? ;)

Minun täydellisen-ihanan-upea-pikkuvintiö-tyttäreni sanoi kisojen lopussa että "minusta ei kyllä mitään missiä tule, musta tulee hevosenhoitaja!"
awww

Loppuun vertailun vuoksi muutama kuva.

Tässä vuoden 1947 Miss Suomi, Anna-Liisa Leppänen, aivan mielettömän kaunis kuva!

(kuva täältä)

Sekä vuoden 1937 Ihannetyttö, Britta Wikström

(kuva täältä)

.. ja tähän on tultu. Elsi Suolanen, tämän vuoden finalisti jota voittajaksikin ehdoteltiin. Hot or not?

(kuva: mtv3.fi)

Definitely not.

Sääli sinänsä. Tytöistä olisi varmasti saatu irti jotain paljon parempaa ja laadukkaampaa.

Halukkaat voivat ihastella historian siipien havinaa katselemalla ylen arkistojen missikisakätköjä täältä
Tai lueskella missifoorumin juttuja täällä.

Sekä tietenkin tehdä omat johtopäätöksensä ja tuomarointinsa ihan itsenäisesti.
Tiikerityttö kiittää, ja kuittaa.